Virolainen

Kaj Turunen (kokoomus)

1. Sinisen tulevaisuuden kansanedustaja Kaj Turunen loikkaa kokoomukseen. Hän ilmoittaa harkinneensa asiaa jo pitkään. Loikkauksesta Turunen kertoi päättäneensä kaksi viikkoa sitten. Hän oli keskustelut loikasta kokoomuksen varapuheenjohtajan ja "hyvän ystävänsä" Janne Sankelon kanssa. Vielä viime torstain TV1:n A-talk -ohjelmassa Turunen edusti pontevasti sinistä tulevaisuutta.

2. Kaj Turunen, Janne Sankelo ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen kertoivat asiasta eduskunnassa juuri äsken päättyneessä tiedotustilaisuudessa.

3. Tilaisuudessa puhunut Turunen sanoi olleensa itse asiassa aloitteellinen. Ensimmäisen kerran hän sanoi harkinneensa asiaa jo perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen kesällä 2017, mutta lopullisen päätöksen loikasta hän oli tehnyt vasta pari viikkoa sitten.

4. Turunen selitti, että erityisesti yrittäjyyteen ja työelämään liittyviltä näkemyksiltään hän on lähempänä kokoomusta kuin sinisiä. Tämä selituys ei ulkopuolista kyllä yhtään vakuuta. Hän kertoi ihailevansa kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon asiallista johtamistyyliä.

5. Muutama päivä sitten kokoomuksesta pois loikannut Hjallis Harkimo puolestaan sätti kokoomusjohtoa epäasiallisesta johtamistavoista ja siitä, ettei se kuuntele yksittäisiä kansanedustajia, vaan tekee päätöksensä etukäteen varsin pienessä piirissä.

6. Kaj Turunen ilmoitti sinisten ryhmälle loikasta vasta vähän ennen tiedotustilaisuutta. Puheenjohtaja Sampo Terho oli kovin harmistunut ja suorastaan vihainen asiasta. Sinisten ryhmän johtaja Simon Elo - siis tämä "Simon Kiivailija" - ilmoitti puolestaan, että puolueen jatkaminen hallituksessa ja hallituksen sisäinen luottamus ovat Turusen eron takia vaakalaudalla. Sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen, joka on myös kansanedustaja, ilmoitti suoraan, että hän tulee esittämään sinisten puoluehallituksen kokouksessa yhtenä vaihtoehtona puolueen lähtemistä hallituksesta.

7. Selvää on, että Kaj Turusen loikka on perussuomalaisille sangen iloinen asia, suorastaan taivaan lahja. Jussi Halla-aho on jo ehtinyt twiitata, että "rotat loikkivat uppoavasta laivasta, tässä tapauksessa voitaisiin puhua tosin jo sukelusveneestä". Halla-aho suuntaan potkun myös Sampo Tarholle toteamalla, että "se on taidetta kun Sampo Terho puhuu likaisesta pelistä, salailusta, loikkauksesta, luottamuksesta ja pettämisestä".

8. Oikeassahan Halla-aho on, kun muistaa millaisen ällöttävän likaisen pelin seurauksena perussuomalaisista erilliseksi ryhmäksi viime vuoden kesäkuussa loikanneet viisi ministeriä jatkoivat hallituksessa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Loikkaa ja perustuomalaisten heittämistä ulos hallituksesta valmistelivat jaajoivat kiivaasti etenkin Petteri Orpo, Juha Sipilä ja Timo Soini. Operaation tarkoituksena oli säilyttää sinisiksi ryhtyneiden ministereiden ja erityisesti ulkoministeri Timo Soinin hillotolpat.

9. Nyt siniset saavat maistaa omaa lääkettään. On ilman muuta selvää, ettei Kaj Turusen loikka sinisistä jää ainoaksi loikaksi, vaan puolueen jäsenyyden jättävät tämän vuoden aikana monet muutkin siniset kansanedustajat. Miksi näin? No, tietenkin siksi, ettei sinisten kansanedustajilla ole, paria kolmea poikkeusta kenties lukuunottamatta, juuri minkäänlaista toivoa uusia paikkaansa ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Sen vuoksi he yrittävät loikkia kiireen vilkkaa muihin eduskuntaryhmiin.

10. Sinisen tulevaisuuden gallupkannatus on madellut viime kesästä lähtien koko ajan 1,5 - 2 prosentissa. Kaj Turusen loikan johdosta puolueen kannatus tulee entisestään vähenemään. Sinisillä on nyt hätä kädessä, mutta se on aivan oikein puolueen hallituskipeille kansanedustajille. Puolue pitää vielä tänään hätäkokouksen, joten perästä kuulunee jo pikapuoliin.

11. Hallituskriisi häämöttää, sillä en pidä lainkaan mahdottomana, jos siniset päättävät kohtapuolin lähteä hallituksesta. Miten käy silloin Juha Sipilän hallituksen? Toivottavasti se hajoaa ja maassa järjestetään syksyllä ennenaikaiset eduskuntavaalit. Mitkä puoluet voisivat korvata siniset hallituksessa? KD ja RKP kenties, mutta tämä ei vielä riitä.En usko, että edes näillä kahdella pikkupuolueella on kovin suurta hinkua hallitukseen.

Enhän minä niin ole sanonut...

1. Kulunut politiikan viikko on ollut täynnä eroamisia ja lolkkauksia. Kirjojakin on julkaistu - Elina Lepomäeltä esimerkiksi - ja ilma on sakeana syytöksistä, vihjailuista ja erilaisista tulkinnoista.

2. Ensin Hjallis Harkimo ilmoitti eroavansa kokooomuksesta ja perustavansa Liike nyt -nimisen liikkeen. Sitten sinisten savonlinnalainen kansanedustaja Kaj Turunen - persu vielä 10 kuukautta sitten - ilmoitti, että hän loikkaa kokoomuksen, koska hän on sielultaan yrittäjähenkinen. Hjallis moitti kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon johtamistyylin, mutta vastavetona Kaj Turunenäityi kehumaan Petteriä rakentavaksi ja asialliseksi johtajaksi.

3. Keskiviikkona sitten Paavo Väyrynen marssi esiin ja piti - ties kuinka monennen kerran tänä vuonna - oman infonsa siitä, mitä hän aikoo nyt oikein tehdä. Miljöö oli leppoisa, sillä Paavo istui (keinotekoisen) takkatulen ääressä ja kertoi suunnitelmistaan pitkään ja hartaasti.

4. Mitä Paavo oli nyt keksinyt? Aika odotetusti Paavo ilmoitti, että hän eroaa keskustan jäsenyydestä, palaa eduskuntaan jo kesäkuun alkupuolella, perustaa oman eduskuntaryhmän ja aikoo asettua ehdolle ensi vuonna sekä eduskuntavaaleihin että eurovaaleihin Kansalaispuolueen ehdokkaana. Lisäksi Paavo kertoi, että hän luopuu keskustan kunnianpuheenjohtan arvonimestä.Presidentivaaliehdokkuudestaan vuonna 2024 Paavo ei sentään mainnnut mitään.

5. Paavo ei eroa keskustasta henkilökohtaisesti, vaan asia junaillaan niin, että Keminmaan keskustaseura, jonka jäsen Pavo on, lopettaa toimintansa. Tämän manööverin tarkoituksena on luultavasti jättää takaportti siltä varalta, että Paavo myöhemmin saisi päähänsä palata puolueen jäseneksi. Hän voisi silloin sanoa, että "enhän minä ole koskaan eronnut keskustasta" sillä, että Keminmaan paikallisosasto lopetti toimintansa. "Minähän olen ollut koko ajan keskustan jäsen".

6. Mutta nyt Väyrynen vakuutti, että hänen ja keskustan välit ovat lopullisesti katkenneet. katkenneen nyt lopullisesti. Viikkoa aikaismemin Pavo oli vielä kovasti pyrkimässä keskustan puheenjohtajaksi ja, luovuttuaan tuosta hankkeesta, keskustan puoluevaltuuston puheenjohtajaksi. Väyrynen oli keskustellut toista tuntia puheenjohtaja Juha Sipilän kanssa, minkä jälkeen hän ilmoitti luopuvansa puheenjohtajaehdokkuudesta.

7. Keskustan puoluevaltuusto oli koolla viime viikonvaihteessa Lahdessa eikä Väyrysen halu puolueen sääntöjen muutamisesta siten, että hänet voitaisiin Sotkamon puoluekokouksessa valita puoluevaltuuston puheenjohtajaksi, saanut lainkaan kannatusta.

8. Väyrysen moitti tällä viikollaSipilää johtajuuden puutteesta. Väyrysen mukaan Sipilä ei itse asiassa johda puoluetta, vaan hän antaa valitsemansa pienen joukkueen johtaa. Paavo ei täsmentänyt, keitä hän joukkueella tarkoittaa, vaan viittasi vuoden 2015 hallitusneuvotteluihin, joiden yhteydessä arvioi Sipilällä olevan vääränlainen joukkue ja huonot neuvonantajat. Väyrynen kehotti tutkivia journalisteja selvittämään asiaa. Toimittajien tingatessa, esiin nousi viimein yksi nimi eli Olli Rehn.

9. Väyrysen mukaan keskusta on luisunut pois alkiolaisuudesta ja ryhtynyt ajamaan markkinaliberalistia oppeja. Hän ennsti, että keskustan kannatus vajoaa ensin vuoden eduskuntavaaleissa keskisuurten tai pieneten puolueiden tasolle. Kansalaispuolueen Väyrynen aikoo noustaa eduskuntavaaleissa lähes suurtmpien puolueiden tasolle; tavoitteena on 10 prosentin ääniosuus. EU-vaaleissa Väysen tavoitteena on, että KP, siis Kansalaispuolue, saisi kolme paikkaa Euroopan parlamenttiin.

10. Heti tiedotustilaisuutensa jälkeen Väyrynen sai pakit Kansalaispuolueen Sami Kilpeläiseltä ja Piia Kattelukselta, jotka tyrmäsivät suoralta kädeltä Paavon aikeet jtkaa toimintaansa puolueessa. Katteluksen mukaan "Paavon mieli vaihtuu useammin kuin sukat jalassa". Kilpeläinen ja Kattelus huomauttivat, että Väyrynen on erotettu Kansalaispuolueesta ja että Väyrynen on itse julkisuudessa ilmoittanut erostaan.

11. Väyrysen kanta kysymyksestä on, ettei hän ole suinkaan eronnut KP:n jäsenyydestä, vaan on sanonut ainoastaan "päättävänsä erota", mutta tätä aiettaan hän ei ole kuitenkaan toteuttanut. Riitapukareiden välejä ja sitä, onko Värynen erotettu puolueesta laillisesti, kiistellään parhaillaan Helsingin käräjäoikeudessa. Väyrysen asiamiehenä on oikeustieteen tohtori Kari Uoti, joka pari kuukautta sitten teilasi yhdistysoikeuden johtavien asiantuntijoiden eli Lauri Tarastin ja Heikki Halilan keskustalle antaman "maksetun lausunnon" Väyrysen kelpoisuudesta olla keskustan puheenjohtajaehdokkaana Sotkamon puoluekokouksessa.

12. Keskustan kansnedustaja Mikko Kärnä, joka nousi 2015 eduskuntaan EU-parlamenttiin siirtyneen Paavo Väyrysen ensimmäisenä varamiehenä, lähetti heti Paavo pitämän infon jälkeen medialle tiedotteen, jossa hän toivotti Väyryselle "kaikkea hyvää" ja totesi, että Väyrysellä on lainsäädännön nojalla "kaikki oikeus" palata Brysselistä eduskuntaan.

13. Mutta vajaa vuorokausi myöhemmin Mikko Kärnän mieli muuttui totaalisesti, sillä "yön yli nukuttuaan" - tässähän Paavo on ollut tunnettu edelläkävijä - Kärnä yllättäen ilmoitti medialle lähettämällään uudelle tiedotteella, että hän aikookin "kynsin hampain" taistella paikastaan eduskunnassa. Kärnä mainitsi, että hän on valmis vaikka nostamaan oikeusjutun tuomioistuimessa, jos Väyrynen "noin vain" veisi hänen paikkansa eduskunnasta.

14. Kovaa peliä Pohjolassa, eli tarkemmin sanottuna Arkadianmäellä, ei voi muuta sanoa! Sitä, saiko Mikko Kärnä mielensä muutokselle tukea keskustan puoluetoimistosta vai kenties edellä mainitulta "Sipilän joukkueelta", on mahdonta sanoa. Kärnä itse ilmoitti keskustelleensa asiasta "useiden lakimiesten" kanssa; lakimiehiäkin on niin kovin monenlaisia. Asiassa kiistellään valtiopäiväjärjestyksen ao. pykälän tulkinnasta, jota ei tässä yhteydessä lähteä tarkemmin ruotimaan. Asiaan ovat alustavasti ottaneet kantaa myös eduskunnan pääsihteeri Maija Paavola ja apulaispääsihteeri Timo Tuovinen. Varmaa on, että kiistakysymyksestä tullaan kuulemaan usein esillä olleita valtiosääntöasiantuntijoita.

15. Itse en ole kysymystä tarkemmin pohtinut, koska asia on mielestäni muutenkin jokseenkin selvä. Kiista ei ratkea suinkaan pelkästään eduskunnan työjärjetyksen nojalla, vaan ensijaisesti perustuslain ao. säännöksen tulkinnalla.

16. Perustuslain 28 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan edustajantoimen hoitaminen keskeytyy siksi ajaksi, jonka kansanedustaja toimii Euroopan parlamentin jäsenenä. Kun säännöksessä ei puhuta mitään siitä, milloin kansanedustaja palaa EU-parlamentista eduskuntaan, on järkevää tulkita lainkohtaa niin, että se koskee myös tilannetta, jossa kansanedustaja haluaa palata eduskuntaan kesken EU-parlamentin toimikauden. Meillä on vuosien varrella nähty erilaisia hyväksyttäjä "loikkia" eduskunnasta Brysseliin ja takaisin, joten olisi varsin kummallista, jos Paavo Väyrysen kohdalla otettaisiin yhtäkkiä käytäntöön aivan uusi tulkinta, joka estää kansanedustajaa palaamasta eduskuntaan.

17. Paavo Väyrynen palaa siis eduskuntaan kesäkuun alkupuolella, jolloin hän ehtinee mukaan sotesta käytäviin ratkaiseviin äänestyksiin. Paavo on jo ehtinyt ilmoittaaäänestävänsä sotea vastaan. Kun sotea vastaan äänestävät myös Elina Lepomäki ja (varsin todennäköisesti) Hjallis Harkimo sekä kenties muutama muukin kansandustaja, ei soten läpimeno ole suinkaan varma asia. Pääministeri Juha Sipilä joutuu anelemaan tukea oppositiosta, lähinnä KD:n ja RKP:n yksittäisiltä kansanedustajilta.

18. Paavo Väyrysen paluu eduskuntaan on monille mieluinen asia jo siksi, että se tuo eduskuntaan kauan kaivattua lisäväriä, vilkastuttaa keskustelua ja lisää muutenkin suuren yleisön politiikantekoa kohtaan osoittamaa kiinnostusta.

Tänäkin vappuna toki marsittiin

1. Vapun vietto tai juhlinta on käynnissä lähes yhtä kosteissa merkeissä kuten aina ennnenkin. Helsingissä ja muissakin suuremmissa kaupungeissa juhlijoiden kerrotaan aattona sikailleen ja roskanneen julkisia paikkoja tavallista enemmän. Helsingissä puistojen, katujen ja torien siivoaminen kestänee useita päiviä. Katselin eilen verkkolähetystä juhlijoiden ilakoinnista ja osin suoranaisesta riehunnasta Havis Amandan lakitustilaisuudessa ja ihmettelin suuresti joidenkin juopuneiden juhlijoiden loputtomalta tuntuvaa intoa kahlata ja uiskennella pullot ja lasit käsisään patsaan vesialtaassa.

2. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio astelivat tänään median eteen Presidentinlinnan Valtiosalissa, kun Ylioppilaskunnan Laulajien kuoro (YL) ja Suomen Työväen Musiikkiliike esittivät heille perinteisen vapputervehdyksensä. Yleensä kyseinen tilaisuus pidetään Presidentilinnan pihalla, mutta sateisen sään takia esitys oli tällä kertaa viety sisätiloihin.

3. Tilaisuus oli merkittävä sikäli, että se on Jenni Haukion ensimmäinen julkinen esiintyminen äitinä, sillä edellisen kerran hänet nähtiin vilkaukselta julkisuudessa, kun presidenttipari poistui Haukion vauvan synnytyksen jälkeen Naistenklinikalta helmikuun ensimmäisellä viikolla. Monet olivat odottaneet, että parin 2. helmikuuta syntynyt Aaro-poika olisi ollut Linnassa vanhempiensa mukana, mutta toive osoittautui turhaksi.

4. Jenni Haukion poissaolo julkisuudesta ja kaikistaedustustilaisuuksista on kestänyt niin pitkään, että aloin olla jo hieman huolestunut ja mieleeni muistui televiossa parhaillaan pyörivän ohjelmasarjan nimi "Pitäisikö olla huolissaan". Monet ihmiset ovat verranneet Suomen presidenttiparia esimerkiksi Ruotsin ja Engalannin kuninkaallisiin. Näin etenkin viime vuonna, jolloin Suomi täytti 100 vuotta ja maassa käytiin presidentinvaalikampanjaa,jolloin kyseinen intoilu ja ihailu oli huipussaan ja alkoi "tavallisia tasavaltalaisia" jo hieman tavalla kyllästyttää.

5. Jenni Haukio ei osallistunutedes viime viikolla pidettyyn Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaan eikä häntä nähty myöskään Linnassa pidetyillä perinteisillä diplomaattipäivällisillä, vaan Sauli saapui näihinkin tilaisuuuksiin ja kätteli Linnaan saapuneet diplomaatit ypöyksin. Presidenttipari on pitänyt lapsensa syntymisen jälkeen erittäin matalaa profiilia ja varjellut näin yksityisyyttään, mikä heille toki suotakoon.

6. Esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa tilanne on ollut iloisten perhetapahtumien jälkeen "tosi kuninkaallisten" kohdalla täysin toisenlainen. Ruotsissa prinsessa Madeline näyttäytyimaaliskuun alussa kolmannen lapsensa kanssa julkisuudessa pian synnytyksen jälkeen ilmoittaen samalla kaikelle kansalle myös tyttövauvalle annettavan nimen Adrienne. Englannissa Cambridgen herttuatar Catherine synnytti kolmannen lapsensa pari viikoa sitten (23. huhtikuuta) ja tuli prinssi Williamin kanssa - vieläpä "korkkareissa" - poikalapsi käsivarsillaan median eteen vain 7 tuntia synnytyksen jälkeen. Pojalle annettava nimi Louis ilmoitettiin kahta päivää myöhemmin.

7. Suomessa Sauli Niinistö ilmoitti lapsen syntymän jälkeen vain tämän sukupuolen, pituuden ja painon. Vauvaa ei saanut kuvata silloin, kun presidenttipari poistui autolla synnytyslaitokselta. Kun jotkut toimittajat uskaltautuivat jonkin ajan kuluttua utelemaan Niinistöltä, mikä nimi vauvalle oli tarkoitus antaa, saatiin Saulilta tai presidentin kansliasta kuivahko vastaus, jonka mukan "nimi kerrotaan kyllä kirkossa, sitten kun aika on". Helsingin ex-piispa Eero Huovinen kastoi presidenttiparin lapsen huhtikuussa, jolloin hänelle annettu nimi Aaro Veli Väinämö tuli julki; lapsen kummeja ei (tietenkään) ilmoitettu. Hieman myöhemmin Sauli Niinistö mainitsi ohimennen medialle, että "kastetilaisuus oli ollut erittäin lämminhenkinen". Niinpä niin, kastetilaisuudet, joiden henki ei olisi lämmin, ovat käytännössä luutavasti varsin harvinaisia.

7. Nyt tilanne on normalisoitumassa, kun Jenni Haukio saatiin vihdoin ja viimein kameroiden eteen. Presidenttipari asteli tänään kello 11 Valtiosaliin hyväntuulisena YL:n kuoron eteen. Sauli Niinistöllä oli yllään harmaa puku, olisiko harmaa sää vaikuttanut puvun valintaan?Mieskuoro kajautti ensin ilmoille perinteiden mukaisesti "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö" -laulun, minkä jälken mikrofonin eteen asteliilmeisesti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajana nuori nainen, joka puhui paperista lukien pressidentiparille. Puhe oli aika pitkä, mutta valitettavasti siitä ei saanut verkkolähetyksestä mitään selvää, mikä johtuneeValtiosalin onnettomasta akustiikasta. Tämä jälkeen puhui Sauli Niinistö, eikä hänenkään sanoistaan saanut selvää, mutta pari kertaa hän ilmeisesti yritti olla vitsikäs, minkä huomasi kuorolaisten pikku hörähdyksistä.

8. Lopuksi YL:n kuoro esitti presidentiparille Selim Palmgrenin tuutulaulun. Tällöin Sauli loihe lausumaan, että "toivottavasti kuuluu myös tuonne yläkertaan" viitaten ilmeisesti Linnan yläkerran jossakin huoneessa olevaan Aaro-poikaansa."Tai toivottavasti ei", kommentoikuoronjohtaja Pasi Hyökki Niinistön toteamusta. Tämän jälkeen koko remmi poistui Valtiosalista toiseen huoneesen - luultavasti nauttimaan simaa ja tippaleipiä - jonka ovet suljettiin. Hieman myöhemmin Valtiosaliin astelivat Työväen Musiikkiliikkeen varttuneet soittajat, mutta heidän esitystään en enää jäänyt katsomaan.

9. Tällaista on siis Vapun vietto ja presidenttiparin elämä Suomessa! Ehkä hieman harmaata tai pikkusen jopa karua, mutta mikäs siinä, kyllä me suomalaiset silti pärjäämme oikein hyvin täällä Pohjolassa, sillä onhan Suomi tutkitusti maailman onnellisin maa! Mutta ehkä joskus kannattaisi tutkia myös sitä, miten onnellinen Suomen kansa on muihin kansakuntiin verrattuna ja onko valtiomuodolla - kuningaskunta vs tasavalta - tässä suhteessa merkitystä.

10. Tänään Helsingin Sanomissa oli entisen suurlähetteliääänBenjamin Bassinin nekrologi; Bassin kuoli 27. maaliskuuta 74-vuotiaana Helsingissä. Hän oli sivistynyt henkilö ja juristi, joka toimi Suomen suurlähettiläänä Thaimaassa, Intiassa ja viimeksi Kiinassa 2001-2005. En tuntenut Bassinia, mutta hän jäi mieleeni syskuussa 1962, jolloin astelimme Helsingin yliopistolla peräkkäin kättelemään uusina opiskelijoina rehtori Edwin Linkomiestä; tällainen seremonia oli tuolloin tapana. Bassinin juutalaisen syntyperän huomasi oitis, ja satuin vilkaisemaan edessä olleen Bassinin opintokirjaa, josta miehen nimi näkyi. Minulla oli oikea käsi kantositeessä, sillä olin joutunut edellisenä iltana pieneen käsirysyyn. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä kättelin rehtori Linkomiestä, tätä sotasyyllisenä tuomittua entistä pääministeriä vasemmalla kädellä.

11. Nekrolgin mukaan Benjamin Bassin joutui viettämään viimeiset vuotensa vaikea sairauden takia hoitokodissa, mistä häntä kuljetettiin konsertteihin ja muihin hänelle tärkeisiin harrastuksiin. Ikävä juttu, joka toisaalta sai mietimään, miten hyvin olen itse loppujen lopuksi selviytynyt erilaisista kolhuista ja vastoinkäymisistä. Huomenna matkustan Pohjois-Suomeen, jossa osallistun välimiehenä erään riita-asian käsittelyyn. Tällaiset harrastukset, joihin myös blogin pitäminen kuuluu, saavat mielen pysymään virkeänä.

1. EU -komission varapuheenjohtaja, entinen pääministeri Jyrki Katainen jysäytti tällä viikolla melkoisen uutispommin. Hän nimittäin ilmoitti jättävänsä politiikan nykyisen kautensa jälkeen. Hän ei siis aio asettua ehdolle komission seuraavaksi puheenjohtajaksi, tai olla käytettävissä toista kautta Suomen komissaarina.

2. Katainen perusteli ilmoitustaan sillä, että hän on 46 vuotta vanha ja ollut koko aikusiikänsä mukana politiikassa. Katainen sanoo, että hän voisi vielä tehdä "yhtä ja toista". Hän kertoi katsovansa jatkossa jotain muutta kuin politiikkaa.

3. Kataista oli veikkailtu mahdolliseksi Euroopan kansanpuolueen eli EPP:n kärkiehdokkaaksi, ja sitä kautta seuraavan komission puheenjohtajaksi Carl-ClaudeJunckerin jälkeen. Hän kertoi harkinneensa ehdokkuutta vakavasti ja tunnustelleensa kannatusta EPP:n sisällä.

4. Perhesyyt ja halu työskennellä politiikan ulkopuolella saivat Kataisen kuitenkin luopumaan ajatuksesta. Komission puheenjohtajuus, mikäli hän olisi sinne asti päässyt, on iso muutos, ja sillä on iso vaikutus myös perhe-elämään, Katainen kertoi. Kotipesä tulee olemaan jatkossa on Suomessa, Katainen sanoo.

5. Varapuheenjohtajan päätökseen vaikutti myös se, että hänen vaimonsa Mervi Katainen on kiinnostunut ryhtymään kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi Uudeltamaalta.

6. Kataisen päätös nostaa luonnollisesti Alexander Stubbin osakkeita kokoomuksen komissaariehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo on jo ehtinyt todeta, että kokoomuksen tulisi asettaa suomalainen ehdokas EPP:n kärkiehdokasvaaliin ja että hän on jo keskustellut nimenomaan Stubbin kanssa asiasta.

7. Kokoomus isännöi EPP:n puoluekokousta Helsingissä ensi marraskuussa. Katainen ei ota kantaa kokoomuksen ratkaisuihin, mutta sanoo, että Stubb täyttäisi kaikki komission puheenjohtajalta vaadittavat ominaisuudet. Hän ilmoitti "totta kai ilman muuta" tukevansa Stubbin valintaa.

8. Jyrki Katainen toimi kansanedustajana 15 vuotta ja oli sinä aikana neljä vuotta valtiovarainministerinä neljä. Pääministerinä hän toimi vuosina 2011–2014, kunnes lähti yllättäen kesken vaalikauden komissaariksi, jolloin Stubb tuli hänen tilalleen kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.

9. Alexander Stubb ehti keväällä 2014 jo henkisesti valmistautua siirtymään komissaariksi Brysseliin, mutta Katainen ylätti ja veti tavallaan maton Stubin alta ryhtyessään itse komissaariksi.Vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaa Alex Stubb kertoo olleensa varma siitä, että juuri hänestä tulisi Olli Rehnin jälkeen Suomen seuraava komissaari.

10. Komission varapuheenjohtajana Jyrki Katainen on vastannut työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista. Hän sanoo jatkavansa tehtävässään komission kauden loppuun, joka päättyy ensi vuden lopussa. Katainen sanoo itse, ettei hän ole vielä päättänyt, millaista työtä ryhtyy jatkossa tekemään.

11. Mutta ei ehtinyt kulua kuin kaksi päivää, kun mediassa jo tiedettiin, mitä Jyrki Katainen aikoo Suomessa ryhtyä tekemään. Hänet tullaan todennäköisesti valitsemaan Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston uudeksi pomoksi, jonka nimikeenä on vaatimattomasti yliasiamies. Tehtävää nykyisin hoitava Mikko Kosonen jää sopivasti eläkkeelle juuri vuoden 2019 lopussa. Katainen olisi toinen entinen pääministeri sanotussa hommassa, sillä pääministerinä 90-luvulla toiminut EskoAho oli Sitran yliasiamiehenä 2004-2008.

12. No, ehkäpä tuo on Kataiselle sopiva työ, sillä olisi aika vaikea kuvitella hänet esimerkiksi Nokian tai Koneen taikka Valion tai Ponssen pää- tai toimitusjohtajaksi.

13. Alexander Stubbin valinta EU-komission puheenjohtajaksi tai edes tavalliseksi rivikomissaariksi ei toki ole itsestään selvä asia. Marraskuussa europarlamentin suurin ryhmä EPP, johon kokoomuksen mepitkin kuuluvat, valitsee Helsingin kokouksessaan kärkiehdokkaansa (Spitzenkandidaten), joka todennäköisesti komission puheenjohtajaksi, jos EPP:stä tulee myös toukokuun 2019 EU-vaalien suurin ryhmä. Stubbilla olisi kokemuksensa ja pätevyytensä perusteella hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kärkiehdokkaaksi; selvää on, että Stubb on ehdokkaana vuoden 2019 EU-vaaleissa.

14. Toisaalta myös ensi vuoden edusuntavaalien tulos vaikuttaa siihen, kuka Suomesta valitaan komissaariksi Jyrki Kataisen jälkeen. Kerrotaan, että kokoomus ja SDP olisivat jo sopineet siitä, että vaalien voittajapuolue, jonka puheenjohtajasta tulee seuraavan hallituksen pääministeri, valitsee seuraavan komissaarin. Vaikka Stubb on tehtävään ylivoimaisesti paras ehdokas, saattaa hyvinkin käydä niin, että hänet jätetään taas rannalle, jos SDP voittaa vaalit ja pääministeriksi tulee Antti Rinne. Rinne ja Stubb eivät ole, kuten yleisesti on tiedossa, lainkaan hyvissä väleissä keskenään; tämä ilmeni jo 2014-2015, jolloin miehet istuivat samassa hallituksessa. Änkyrä Rinne saattaa haluta seuraavaksi komissaariksi naisen, jolloin komissioon lähetetään ilmeisesti Jutta Urpilainen (sdp). En kuitenkaan usko, että demarit voittasivat ensi vuoden eduskuntavaalit Antti Rinteen johdolla.TV:n vaalitenteisssä taas kerran huomataan, ettei Rinteestä tulisi hyvää pääministeriä.

15. Olisi kuitenkin suoraan sanoottuna hölmöä, jos Suomi ei valitsisi komissaariksi Alex Stubbia, joka on tehtävään ylivoimaisesti pätevin ja kyvykkäin ehdokas. Jutta Urpilaisen parasta ennen -päivä meni jo, eikä hän tunne EU:ta ja sen asioita riittävän hyvin hyvin. Stubb sen sijaan on entinen pääministeri, ulkoministeri, valtiovarainministeri, ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri ja hän on toiminut EU:ssa myös virkamiehenä ja väitellyt Britanniassa tohtoriksi Euroopan integraatiosta. Hän on monien vaalien ääniharava ja hän on opettanut EU:ta ulkomaisissa yliopistoissa ja hänen kielitaitonsa ja kansainvälinen verkostonsa on tunnetusti laaja. Stubbin liikunta- ja urheiluharrastukset ovat myös kaikkien tiedossa - viimeksi eilen Stubb osallistui Lahdessa järjestettyyn triathlonin puolimatkojen Ironman -kilpailuun.

16. Toki Alex Stubbia toki kahdehditaan ja monet katsovat häntä eri syistä karsaasti; heihin lukeutuu myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ei yhtään pidä Stubbin avoimesta, keskustelevasta ja rennosta tyylistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen presidentti Niinistö lienee ratkaisevasti vaikuttanut sihen, että Timo Soini valitsi itselleen ulkoministerin salkun, vaikka olisi voinut ryhtyä valtionvarainministeriksi. Niinistö ei halunnut, että ulkoministeriksi olisi tullut Stubb. Myöhemmin Niinistön suosikki Petteri Orpo haastoi, presidentin kanssa ensin asiasta keskusteltuaan, Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja voitti.

17. Vuonna 2024 ovat seuraavat presidentinvaalit. Kokoomuksen ehdokkuudesta kamppailevat luultavasti Jyrki Katainen, Jan Vapaavuori, Petteri Orpo ja Alex Stubb. Stubb olisi oiva valinta seuraavaksi presidentiksi, sillä silloin Suomi saisi todella kansainvälisen ja myös laajaa ulkomaista suosiota ja arvostusta nauttivan presidentin.

1. Poliittisten puolueiden kannatusmittauksia julkaistaan jatkuvalla syötöllä eli kerran kuukaudessa. Mittauksia teettävät säännöllisesti Helsingin Sanomat, Yle ja IL-Uusi Suomi. Mittausten tulokset ovat yleensä vasin lähellä toisiaan, mutta aina silloin tällöin koetaan myös joitakin eroja.

2. Yle julkaisi tänään kesäkuun puoluekannatusmittauksensa tulokset ja sitä koskevan yllä olevan graafisen esityksen. Kyselyn toteutti Yle Uutisten toimeksiannosta Taloustutkimus Oy. Puhelinhaastattelut tehtiin 6.6. -3.7. välisenä aikana. Kyselyyn vastaisi 2440 18-79 -vuotiasta henkilöä. Kantansa ilmoitti 63,1 prosenttia vastaajista. Kyselyn virhemarginaali on 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.

3. Mittaus ei muuttanut suurimpien puolueiden järjestystä. SDP on edelleen suurin tai suosituin puolue, jota kannattaa nyt 20,3 prosenttia vastaajista, tuloksessa on nousua toukokuun mittauksesta 0,3 prosenttiyksikköä. Kokoomus on selkästi toiseksi suurin puolue, jonka kannatusosuudeksi saatiin 19,7 prosenttia, nousua 0,4 prosenttiyksikköä. Kolmatta sijaa pitää hallussaan pääministeripuolue keskusta 16,6 prosentin kannatuksellaan, jossa on laskua edelliseen miittaustuokseen verrattuna 1,0 prosenttia.

4. Vihreät näyttää vakiinnuttaneen paikkansa maan neljänneksi suuurimpana puolueena, sen kannatusprosentti oli nyt 13,9, jossa on laskua 0,5 prosenttiyksikköä. Puolueen kannatus on edelleen selvästi enemmän kuin kaikissa viimeaikaisissa vaaleissa.

5. Perussuomalaiset nosti kannatustaan roimasti eli edelisest mittauskyselystä 2,0 prosenttiyksiköllä, kyselyn mukaan puoluetta kannattaa vastaajista 10,3 prosenttia. Persut ohitti vasemmistoliiton, jonka kannatusluvuksi saatiin 8,6 prosenttia, jossa on laskua 0,3 prosenttiyksikköä.

6. Pienistä puolueista KD eli kristillisdemokraatit sai 3,6, RKP 3,3 ja Sininen tulevaisuus vain vaivaiset 1,1 prosentin kannatuksen. Muut puolueet, joista näkyvin on piraattipuolue, keräsivät yhteensä 2,6 prosentin kannatuksen. Tähän ryhmään kuuluvat myös Harry Hrkimon Liike Nyt ja Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike, joka tosin perustettiin vasta pari viikkoa sitten.

7. Helsingin Sanomien kesäkuun puolivälissä julkaiseman kannatuskyselyn tulos on samansuuntainen kuin Ylenkin kysely. Siinä Sdp:n kannatus oli 21,6, kokoomuksen 19.7 ja keskustan 15,8 prosenttia. Vihreitä kannatti 13,5, vasemmistoliittoa 9,2 ja perussuomalaisia 8,0 prosenttia vastaajista.

8. Kolmen hallituspuolueen kannatus mataa sitkeästi kuukaudesta toiseen 37-38 prosentin lukemissa, mikä on tosi vähän, sillä onhan hallituksella kuitenkin niukka enemmistö kansanedustajan paikoista. Sinisten mukanaolo hallituksessa viiden ministerin voimin tosiasialisella 1-2 prosentin kannatuksella on kerrasssaan merkillinen ilmiö ja vitsi, kuten olen aina ennenkin tässä yhteydessä todennut.

8. Vaikka Juha Sipilä huudettiin pari viikkoa sitten Sotkamossa keskustan puheenjohtajaksi uudelle kaudelle, ei Sipilä ole saanut puolueelleen minkäänlaista kannatuksen nousua. Syy tähän on selvä, sillä niin ylimielistä pääministerin ja koko puolueen ministeriryhmän touhu on ollut. Keskusta kompastui Soteen ja maakuntauudistuksen ajamiseen, tämä on nyt selvä asia. Ensi huhtikuun eduskuntavaaleista näyttää tulevan todelliset sote-vaalit.

9. Muutama päivä sitten julkaistiin toisenkin mielenkiintoisen kyselytutkimuksen tulokset. Helsingin Sanomien Kantar TNS:llä teettämän kyselyn mukaan 22 prosenttia vastaajista koki SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen mieluiten pääministerinä huhtikuun 2019 edukuntavaalien jälkeen. Toiseksi suosituin pääministerikandidaatti on kyselyn mukaan kokoomuksen Petteri Orpo, jota kannatti 20 prosenttia, ja kolmanneksi keskustan puheenjohtaja ja nykyinen pääministeri Juha Sipilä, jolle mitattiin 16 prosentin kannatus.

10. Antti Rinne on ollut viime aikoina aktiivinen, sillä hän on heitellyt ilmoille useita täkyjä puolueensa kannatuksen kohentamistarkoituksessa. Vappuna Rinne ehdotti ns. vappusatasta eli 100 euron korotusta alle 1 4000 euron eläkkeisiin. Sdp on myös luvannut alentaa varhaiskasvatusmaksuja, perua monet nykyhallituksen päätökset ja palauttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Kokoomus ja keskusta ovat pitäneet demareiden ehdotuksia lähinnä vastuuttomina vaalitäkyinä. Antti Rinne on myös uhonnut muuttaa sote-uudistusta, jos hänestä tulisi uuden hallituksen pääministeri.

11. Ko. kyselystä toisaalta ilmeni, että Antti Rinteen suosio pääministeriksi ei johdu hänen tai yleensä demareiden poliittisista avauksista tai suoranaisista lupauksista, sillä vain kahdeksan prosenttia vastaajista kannatti Rinnettä tuolla perusteella. Rinteen kannatuksen suurin syy on kyselyn mukaan nykyhallituksen epäonnistuminen ja -epäsuosio. Rinne oli jopa oman puolueensa kannattajien keskuudessa vähemmän suosittu kuin Petteri Orpo ja Juha Sipilä omiensa. Siten voidaan perustellusti sanoa, että Antti Rinteen näennäinen suosio on varsin hataralla pohjalla. Kun tiedetään, miten heikko esiintyjä Rinne on vaikkapa Orpoon ja Sipilään verrattuna tv:n vaalikeskusteluissa, ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että demarit voittaisivat ensi vuoden eduskuntavaalit ja Antti Rinteestä tulisi seuraava pääministeri.

12. Monia muitakin puolueiden ja poliitikkojen kannatusta mittaavia kyselytutkimuksia on julkaistu; voidaan jopa sanoa että "ilma on sakena" poliittista kannanunvalantaa. Viime tammikuussa julkaistun Suomen Yrittäjien Kantar TNS:ltä tilaaman tutkimuksen mukaan Petteri Orpo on suosituin poliitikko seuraavaksi pääministeriksi, häntä kannatti 17 prosenttia vastaajista. Toiseksi tässä kysyelyssä tuli - yllätys yllätys - vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jota kannatti pääministeriksi 13 prosenttia. Vasemmistoliiton kannattajien lisäksi Andersson oli myös vihreiden ykkössuosikki pääministeriksi. Juha Sipilä hävisi niukasti Anderssonille 12 prosentin kannatuksellaan. Kyselyn varsinainen pommi oli Antti Rinteen ja vihreiden Touko Aallon selvä epäsuosio kansan keskuudessa, sillä Rinnettä kannatti pääministeriksi 8 ja Aaltoa ainoastaan 3 prosenttia vastaajista. Perän pitäjäksi tässä kyselyssä jäi sinisten Terho Aalto, jonka kannatukseksi mitattiin 2 pronttia.

13. Tällä viikolla, siis nyt heinäkuun alussa, julkaistiin IL-US -tutkimus, jossa selvitettiin sitä, kuka on Suomen vetovoimaisin puheenjohtaja. Tässä kyselyssä L Andersson pesi kaikkien muiden puolueiden puheenjohtajat. Toisaalta kyselystä ilmeni, että vasemmistoliiton kannattajat pohtivat kaikkein eniten myös muiden puolueiden ja etenkin vihreiden äänestämistä.

14. Tämän viikon alussa julkaistiin myös Kunnallisalan Kehittämissäätiön Kantar TNS Oy:llä teettämä tutkimus, jossa kysyttiin, kuka puheenjohtajista on lisännyt eniten puolueensa kannatusta. Li Andersson selviytyi voittajaksi myös tässä kyselyssä, sillä vastaajista 51 prosenttia katsoi, että Andersson lisäsää puolueensa kannatusta. Toiseksi tuli kokoomuksen Petteri Orpo 38 prosentin osuudellaan; Orpo jäi siis varsin kauas Anderssonin kannatusluvusta. Kolmanneksi kyselyssä tuli KD:n Sari Essayah ja neljänneksi perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Hännänhuipuksi jäi tässäkin kyselyssä vihreiden Touko Aalto. Omien kannattajien joukossa parhaiten pärjäsivät Li Andersson ja Jussi Halla-aho, huonnoiten puolestaan Touko Aalto ja Antti Rinne.

15. Mieleen muistuu myös viime vuoden loppupuolella julkaistun kyselyn tulos, jossa Li Andersson pärjäsi hyvin ja hänen voitti osion, jossa tiedusteltiin, kenen puoluejohtajan kanssa vastaajat mieluiten lähtisivät kajalle. Vaikka Li Andersson on menestynyt erinomaisen hyvin kaikissa edellä mainituissa mittauksissa, eli hän on vetovoimainen politiikko, jolla on hyvä imago, tämä ei kuitenkaan näy hänen johtamansa puolueen kannatusluvuissa, joka pysyttelee sitkeästi 8-9 prosentin tienoilla. Onko Li Andersson siis kenties "väärässä" puolueessa? Jos hän olisi demareiden puheenjohtaja, puolueen kannatusluvut saattaisivat olla paremmat kuin mihin sdp on Antti Rinteen johdolla pystynyt. Toisaalta vihreiden kannatus pysyttelee 15 prosentin tuntumassa, vaikka puolueen puheenjohtaja Touko Aalto häviää kaikki kyselytutkimukset kirkkaasti Li Anderssonille ja muillekin puheenjohtajille.

16. Perussuomalaisten kannatus on myös yllättävän korkealla, vaikka puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole erityisen hyvin pärjännyt edellä mainituissa suosiomittauksissa. Mutta niinhän se on, että "kyllä kansa tietää". Tietää, miten säälimättömästi ja suorastaan sietämättömällä tavalla perussuomalaiset lyötiin hajalle reilu vuosi sitten ja ketkä tähän vallanhuumassaan syyllistyivät (Soini, Sipilä ja Orpo). Persut vaativat eduskuntavaalikampanjassaan varmuudella turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Tämä on asia, joka jakaa nyt Saksan hallitusta ja voi myös ratkaista Ruotsissa syksyllä pidettävät parlamenttivaalit ruotsidemokraattien voitoksi.

17. Jussi Halla-aho ilmoittikin eilen tyynesti, että persut tähtää ensi vuoden eduskuntavaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi. Kun Yle uutisten toimittaja Pirjo Auvinen suorastan hieman hätääntyneen oloisena tiedusteli Halla-aholta, että merkitseekö tämä myös sitä, että Jussi tähtää samalla seuraavaksi päministeriksi, kuultiin myhäilevä vastaus: Sehän on vain luonnollista.

18. Oikein hyvä! Meissä kaikissa asuu pieni persu, oltiinpa perussuomalaisesta puolueesta mitä mieltä tahansa. Persujen hyvä gallupsuosio luo ensi vuoden vaaleille - niitä pidetään peräti kolmet lyhyen ajan sisällä - mukavaa jännitystä. Nähtäväksi jää, onko persuille tulossa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa jo kolmas jytky? Yhtä mielenkiintoista on seurata, montako kansanedustajaa Sininen tulevaisuus saa eduskuntaan vai saako ainoatakaan.

19. Antti Rinne uhosi eilen, että demarit eivät huoli perussuomalaisia kanssaan samaan hallitukseen, tuli mitä tuli. Tätä samaa virttä ovat aiemmin veissaaneet myös Petteri Orpo ja Juha Sipilä. Persujen arvot eivät kuulemma kelpaa demareille, kokoomukselle ja keskustalle. Tätähän Sipilä ja Orpo toitottivat jo viime vuoden kesäkuussa, jolloin siniset irrottautui persuista omaksi ryhmäkseen ja myöhemmin puolueekseen, jotta viisi soinilaista ministeriä saattoi jatkaa hallituksessa ja pelastaa Sipilän hallituskriisiltä.

20. Pakko sanoa, että Antti Rinteellä, Petteri Orpolla ja Juha Spilällä on todella huono poliitinen hoksnokka, kun he kailottavat jo nyt persujen hallituskelvottomuutta. On selvää, että tällainen perusteeton syrjintä on vain omiaan lisäämään persujen suosiota ja tulee voimistamaan sitä myös ensi huhtikuun eduskuntavaalikampanjassa.

1. Kuluneella viikolla on ilmestynyt kaksi kirjaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön elämänvaiheista ja toiminnasta presidenttinä ja sitä ennen. Tämä on ymmärrettävää, sillä Niinistö täyttää 24. elokuuta 70 vuotta - kaksi päivää sen jälkeen kun hän on tavannut Vladimir Putinin Sotshissa.

2. Tietokirjailija ja entinen päätoimittaja Risto Uimonen on kirjoittanut kirjan Sauli Niinistö - tasavallan presintti. Se on tyypillisen "hymistelevä" esitys valtion päämiehestä.

3. Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi, kumpikin palkittuja journalisteja, ovat puolestaan saaneet valmiiksi kirjan nimeltä Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra. Tämä kirja, joka on Into Kustannus Oy:n kustantama, sisältää myös kriittisiä arviointeja presidentistä. Tämän vuoksi ostin kirjan, jonka hinta on kohtuullinen eli 24,95 euroa.

4. Sauli Niinistö ei ole itse osallistunut kummankaan kirjan tekemiseen. Mörttinen ja Nurmi mainitsevat, että he tarjosivat Niinistölle tilaisuuden esittää oma näkemyksensä haastattelussa. Niinistö kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.

5. Tänään keskiviikkona eli kaksi päivää kirjojen ilmestymisen jälkeen Sauli Niinistö ilmoitti, että kummassakin kirjassa on virheitä ja virhetulkintoja. Niinistö kirjoitti asiasta tänään tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilla Presidentin kynästä -palstalla. Hän otti kantaa kahteen Mörttisen ja Nurmen kirjassa esitettyyn asiaan.

6. Niistä ensimmäinen koskee Sauli Niinistön ja työmarkkinaosapuolten tapaamista joulukuun alussa 2015. Marraskuussa 2015 Juha Sipilän hallituksen junailema kilpailukykysopimus (Kiky-sopimus) oli joutunut vastatuuleen ja sitä koskevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Tällöin Sauli Niinistö tuli hallituksen avuksi "kuin rintaman murentuessa apuun rientävä Antti Rokka", kuten kirjassa lennokkaasti kuvataan (s. 245).

7. Kirjan mukaan Niinistö kutsui joulukuun alkupäivinä EK:n ja SAK:n ylimmän johdon luokseen aamukahvitilaisuuteen Mäntyniemeen. Niinistö oli ilmoittanut aikeestaan etukäteen vain pääministeri Sipilälle. Tilaisuuteen osallistuivat elinkeinoelämän puolelta Jyri Häkämies, Matti Alahuhta, Antti Herlin ja Kari Jordan. SAK:ta ja palkansaajapuolta puolestaan edustivat Lauri Lyly, Riku Aalto, Ann Selin, Jarkko Eloranta ja ATK:n Markku Piirainen.

8. Kirjan ilmestymisen jälkeen Jyri Häkämies on kertonut, ettei Niinistö tehnyt aloitetta ko. neuvonpidosta, vaan aloite oli lähtöisin häneltä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä oleellista on, että presidentin kanslia kutsui osapuolet Mäntyniemeen. Sitä paitsi Niinitö vanhana juristina osaa kyllä konstit, joilla hän saa osapuolet tai toisen niistä aloitteen muodolliseksi esittäjäksi.

9. Mörttinen ja Nurmi kertovat suorin sanoin, että tapaaminen oli salainen neuvottelutilaisuus, jossa Niinistö laittoi peliin koko arvovaltansa vedoten sekä EK:hon että SAK:hon, jotta nämä solmisivat pääministerin vaatiman Kiky-sopimuksen (s. 244). Niinistö siis halusi saada osapuolet sopimaan Kikystä. Sitä, millä tavalla hän "runnasi" tahtonsa läpi, emme tiedä. Lauri Lylyn mukaan osanottajat olivat olleet Mäntyniemessä "aika pitkään".

10. Oliko tilaisuus salainen, kuten kirjassa kerrotaan? Sauli Niinistö on kiistänyt tämän jyrkästi. Hän selittää, että salaamisesta ei ollut kyse, sillä hän oli myöhemmin tuonut julki osanottajille Mäntyniemessä kertomansa huolen "muutamaa viikkoa myöhemmin". Tällä Niinistö tarkoittaa perinteistä Uudenvuodenpuhettaan, joka lähetettiin televisiossa ja radiossa 1. tammikuuta 2016. Mainittakoon, että osapuolet kertoivat virallisesti Kiky-neuvottelujen jatkumisesta vasta tammikuun puolivälin jälkeen 2016.

11.Täytyy ihmetellä presidentti Niinistön mainittua perustetta. Se, että hän kertoi samoja "huoliaan" pari kolme viikkoa Mäntyniemen mystisen keskustelutiaisuuden jälkeen julkisuudessa, ei tietenkään poista tilaisuuden salaista luonnetta! Se oli salainen, koska tilaisuuteen kutsuttiin vain tiettyjä henkilöitä eikä tilaisuudesta ollut lupa kertoa kellekään ulkopuoliselle.

12. Ihmetellä täytyy myös joidenkin poliittisten toimittajien samansuuntaisia väitteitä. Esimerkiksi I-S:n Timo Haapala ihmetteli tänään twiitissään sitä, että "miten tilaisuus voi olla salainen, jos koko ay-kerma oli paikalla"? Tämä retorinen tokaisu on saanut osakseen paljon "tykkäyksiä". Itse tyydyn sanomaan vain, että voi pyhä yksinkertaisuus, ovatko toimittajat todella noin naiiveja!

13. Jo se, että Mäntynimeen keskustelu- ja neuvottelutilaisuudesta eivät maan hallituksesta tienneet muut kuin pääministeri Juha Sipilä, osoittaa, että kyseessä oli nimenomaan erittäin salaiseksi tarkoitettu ja sellaisena myös pysynyt neuvonpito, jota kukaan läsnäolijoista ei saanut paljastaa ulkopuolisille. Kirjoittajat toteavat kirjassaan, että Mäntyniemen tilaisuudesta ei hiiskuttu edes valtiovarainministeri Stubbille eikä oppositiojohtaja Antti Rinteelle; kirjoittajien mukaan Niinistö halusi tällä tavoin nakertaa Alex Stubbin arvovaltaa.

14. Mäntynimen tilaisuus paljastui vasta Mörttisen ja Lauri Nurmen toissa päivänä ilmestyneestä kirjasta. Kirjoittajille siitä kertoivat SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja kaksi anonyyminä pysyttelevää arvovaltaista vaikuttajaa. Tilaisuus pysyi siis salassa lähes kolme vuotta. Silti Niinistöllä on otsaa väittää, ettei tilaisuus ollut salainen! Perin outo ja kummallinen näkemys, en voi muuta sanoa. Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2016 Niinistö ei maininnut tilaisuudesta sanaakaan.

15. Lauri Lylyn kirjoittajille antamista lausumista huokuu selkeä näkemys, jonka mukaan hallitukseen nähden presidentti ajoi ohituskaistaa ja että tilaisuudesta ei ollut lupa hiiskua kellekään ulkopuoliselle. Lylyn mukaan osantottojat olivat olleet Mänthyniemessä varsin pitkään, vaikka muodollisesti kyse olikin vain aamukahvitiaisuudesta.

16. Niinistö pääsi tavoitteeseensa, eli ilmeisesti melko pian "aamukahvien" jälkeen oli selvää, että osapuolet palaisivat neuvottelupöytään ja tulisivat hyväksymään Kiky-sopimuksen. Iiman presidentin asiaan puuttumista Kiky-sopimus olisi, kuten Lauri Lyly antaa ymmärtää, varsin todennäköisesti jäänyt hyväksymättä.

17. Mörttinen ja Nurmi pohtivat kirjassaan, ylittikö presidentti toimivaltansa kutsuessaan EK:n ja SAK:n johtajat Mäntyniemen neuvonpitoon (s. 245). Heidän mukaansa vastausta voi hakea pohtimalla, mitä olisi tapahtunut, jos tieto kokouksesta olisi vuotanut julkisuuteen joulukuussa 2015. Kirjoittajien mukaan seurauksena olisi ollut poliittinen myrsky, koska tasavallan presidentti oli puuttunut salaisesti sen hetkisen sisäpolitiikan tärkeimpään ja kiistanalaisimpaan asiaan kertomatta siitä edes omaa taustapuolueettaan edustavalle valtiovarainministerille tai opposition edustajille. Myös Lauri Lylyn ja kahden kirjassa anonyyminä haastatellun avainvaikuttajan kanta on samanlainen.

18. Minusta on selvää on, että presidentti puuttui Kiky-asiassa sangen arkaan ja riidanalaiseen sisäpoliittiseen asiaan, jomka osalta hänellä ei ollut minkäälaista toimivaltuutta. Hän ylitti kirkkaasti toimivaltansa rajat. Presidentti lähti ajamaan hallituksen valmisteleman Kiky-sopimuksen hyväksymistä, vaikka tiesi, miten ankarasti SDP ja muut oppositiopuolueet sopimusta vastustivat. Juuri tämän vuoksi tilaisuus piti pitää salassa eikä siitä saanut kertoa muille kuin pääministerille.

19. Me emme tiedä, miten innokkaasti Niinistö tilaisuudessa "runnasi" sopimuksen hyväksymistä, mutta tilaisuus kesti kauan ja Niinistö näki paljon vaivaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Joka tapauksessa on selvää, että Niinistö on kansansuosioonsa ja karismaansa nojautuen käyttänyt suostutteluvaltaansa.

20. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Rainio on kritisoinut Niinistön toimintatapaa. Raunion mukaan Niinistö on yrittänyt häivyttää vaikutelmaa, että hän olisi pyrkinyt sekaantumaan sisäpolitiikkaan. Voi kysyä, että kun tällaisia keskusteluja on käyty, niin miksi niistä ei ole informoitu suoraan, Raunio sanoo.

21. Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman kirjan pohjalta on Niinistön mukaan myös väitetty, että hän olisi painostanut Fortumiaosallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen, joka on tarkoitus toteuttaa venäläisen Rosatomin ja Fennovoiman yhteisvoimin.

22. Sauli Niinistön mukaan väite on suorastaan käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. "En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen", Niinistö kirjoittaa tiedotteessaan.

23. Kyseistä asiaa käsitellään Mörttisen ja Nurmen kirjassa sivuilla 237-240 otsikon "Kiusallinen ydinvoimalahanke" alla. Voimalahanke on Venäjälle ja presidentti Putinille tärkeä. Suomessa Fennovoima oli vuonna 2015 kuitenkin vastatuulessa. Eduskunta oli asettanut hankkeen kotimaiselle omistukselle 60 prosentin alarajan, mutta kesäkuun lopussa 2015 näytti siltä, ettei ko. ehto täyty.

24. Fortumia yritettiin kaikin keinoin sada sijoittamaan ydinvoimalaan, mutta yhtiö ei näyttänyt olevan asiasta lainkaan kiinnostunut. Vihdoin elokuussa 2015 Fortum tiedotti, että se tulee 6,6 prosentin omistuksella mukaan "suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeään" hankkeeseen. Kirjoittajien mukaan Fortum toi tällä lausumallan esiin, että valtiojohto oli pakottanut yhtiön osakkaaksi Rosatomin ydinvoimalaan.

25. Kirjoittajien mukaan "ulkopolitiikan päätöksentekoa tuntevat" ovat kertoneet, että presidentti Sauli Niinistö teki pääministeri Juha Sipilälle ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Suomen ja Venäjän suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut hanketta. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä. Kirjoittajien mukaan pörssiyhtiö Fortumista oli tullut tasavallan presidentin yhtiö, Rosatom puolestaan on presidentti Putinin yhtiö.

26. Tiedotteessaan Sauli Niinistö ei ole kiistänyt keskustelleensa ydinvoimalahankkeesta ja Fortumin osaomistuksen tärkeydestä Juha Sipilän ja Sari Baldaufin kanssa. Hän on kimmastunut lähinnä vain väitteestä, jonka mukaan hän olisi painostanut Fortumia hankkeen osakkaaksi tai vaatinut Fortumin mukaantuloa. Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi eivät ole kuitenkaan kirjassaan väittäneet Niinistön syyllistyneen suoranaiseen painostamiseen.

27. Kirjassa esitettyjen tietojen perusteella olen tullut vakuuttuneksi siitä, että Sauli Niinistö on tässäkin tapauksessa käyttänyt edellä mainittua suostutteluvaltaansa. Tähän viittaa myös kirjassa mainittu Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin lausuma (s. 240). Kirjan tekijöiden mukaan heillä on useita muitakin toisistaan riippumattomia lähteitä, jotka ovat kertoneet, että Sauli Niinistö toi tilanteen vakavuuden maan hallituksen ja Fortumin johdon tietoon, ennen kuin yhtiö pitkin hampain muutti asiassa mieltään.

28. Keskustelun, suostuttelun ja painostuksen ero saattaa käytännössä olla hiuksenhieno. Vaikka Niinistö ei omasta mielestään ole syyllistynyt kummassakaan edellä mainitussa tapauksessa minkäänlaiseen painostukseen, hänen keskustelukumppaneillaan saattaa olla asiasta aivan erilainen käsitys. He ovat voineet kokea karismaattisen Niinistön toimintatavan painostukseksi. Kun presidentti oli ilmaissut kantansa, voidaan perustellusti olettaa, että sillä on voinut olla hänen keskustelukumppaneilleen suuri vaikutus, tai että Niinistön lausumat on koettu painostamisena.

29. Kyse on lisäksi ollut asioista, joissa presidentillä ei ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltuuksia (valtaoikeuksia), ja keskustelut on käyty hyvin suppeassa piirissä ja ulkopuolisilta täysin salassa. Avoimuus on puuttunut tyystin. Urho Kekkonen ylitti usein valtaoikeutensa, mutta hän teki sen avoimesti, ei Tamminiemessä vieraidensa kanssa kahvia salaa ryystäen.

30. Miksi presidentin pitää ryhtyä käyttämään salaista kulissi- ja suostutteluvaltaa ja puuttumaan asioihin, jotka eivät hänelle perustuslain mukaan kuulu? Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen, ei sisäpolitiikkaan sekaantuminen tai valtionyhtiöiden toiminnan ohjaaminen.

1. Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen mainiossa kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra (Into Kustannus Oy) kerrotaan aika laajasti Sauli Niinistön ennen poliittisen uran alkamista harjoittamasta asianajosta. Niinistö ei tosin ollut asianajaja, vaan hän harjoitti asianajoa vain sivutoimenaan.

2. Sauli Niinistön päätyö tapahtui Turun hovioikeudessa, jossa hän oli esittelijänä eli viskaalina peräti 12 vuotta. Sanoin "peräti", koska itse olin 1970-luvun alussa viskaalina Helsingin hovioikeudessa, mutta minulle tuota työtä - niin mielenkiintoista kuin se olikin - "riitti" vajaat kaksi vuotta eli 1 v ja 10 kk. Hovioikeudesta siirryin esitelijäksi korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja samalla prosessioikeuden assistentiksi Helsingin yliopistoon.

3. Opiskeluaikanaan Sauli Niinistö lienee toisinaan tuurannut paikallisia nimismiehiä vt. nimismiehenä. Kirjassa kysytään retorisesti, oliko Niinistö kenties "ikuinen juristi". Hän oli nimittäin ministerinä ollessaan neuvotellut kuin olisi ollut "menossa riitajutun käräjille". Ministerikollega Suvi-Anne Siimeksen (vas) mukaan Niinistö koki itsensä "valtion asianajaksi", kirjan mukaan taas "tasavallan nimismieheksi". - Rakkaalla lapsella - ja varsinkin presidentillä - on monta nimeä ja Niinistöllä on vankka kansansuosio.

4. Mutta kuka voisi olla Niinistön idoli tai esikuva oikeustieteessä tai yleensä lakiasioissa? Tätä kysymystä kirjassa ei lähemmin tarkastella, mutta sen viimeisessä luvussa todetaan lakonisesti, että Saulin oppi-isä juridikassa oli Touko Kosonen (s. 313).

5. Lukijat voivat kysyä, että kuka ihmeen Touko Kosonen? He tuntevat kyllä tämän "toisen Toukon" eli Touko Aallon, mutta Touko Kosonen on heille vieras. Nuormmat juristitkaan eivät tiedä Kososesta juuri mitään. Me vanhat konkarit kuitenkin muistamme, että Touko Kosonen oli paljasjakainen turkulainen juristi, oppiarvoltaan OTL eli oikeustieteen lisensiaatti, joka työskenteli koko uransa ajan Turun hovoikeudessa ja yleni siellä lopulta presidentiksi; Kosonen toimi hovioikeudenneuvoksena 1966-1988 ja hovioikeuden presidenttinä 1988-1993.

6. Kun kirjaa selaa tarkemmin, putkahtaa Touko Kososen nimi ja hänen vaikutuksensa Sauli Niinistön ajatteluun esille. Tarkoitan sivua 105, jossa kerrotaan tapauksesta, jolloin emerituspiispa Eero Huovinen - Huovinen muuten vihki Niinistön ja Jenni Haukion avioliittoon ja kastoi pariskunnan Aaro-pojan - haastatteli presidentti Niinistöä toukokuussa 2017 Turun kirkkopäivillä - yleisön edessä, kuten kirjassa selvennyksi kerrotaan. Näitä samanlaisia tilaisuuksia Niinistölle järjestettiin viime vuonna rutkasti, sillä tasavallassa valmistauduttiin tuolloin tammikuussa 2018 pidettäviin presidentinvaaleihin.

7. Kirjoittajien eli Mörttisen ja Lauri Nurmen mukaan Niinistön ja Huovisen keskustelu oli mielenkiintoinen mm. siksi, että se paljasti Niinistön pohtivan uskonasioitakin juristin näkökulmasta. - Itse en kyllä ole tästä seikasta varma, vaan olen taipuvainen ajattelemaan, että tuossa tlaisuudessa populisti-Niinistö näytti kyntensä, kun tilaisuus siihen siunautui oikein "kirkkokansan" ja julkkispiispan edessä.

8. Mutta palatkaamme Turkuun toukokuusa 2017! Kirjan mukaan Sauli Niinistö tuolloin vertaili Raamattua ja lakirjaa keskenään ja päätyi toteamaan, että "Raamattu voi kieltää, kun taas laki ei voi. Lakikirja voi vain määrätä jostain teosta rangaistuksen".

9. Hätkäydyttävältä kuulostava ajatus ja väite - mistähän Sauli on tuollaista saanut päähänsä? Kun selaa lakikirjaa, niin sieltä nimittäin löytyy kosolti myös kieltosäännöksiä eli normeja siitä, miten ei pidä käyttäytyä ja toimia. Yleisesti ottaen oikeusnormit jaotellaan - kuten esimerkik Turun yliopistossa 1960 -väitellyt tunnettu oikeusteoreetikko Kaarle Makkonen on opettanut - kolmeen pääryhmään: 1. käyttäytymisnomit, joihin kuuluvat oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat käsky- ja kieltonormit, 2. reaktionormit, jotka määrittelevät käyttäytymisnormien rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset, sekä 3. reaktiotapanormit, joissa on kyse siitä, mitä keinoja ja menettelytapoja käyttäen oikeudet ja velvollisuudet voidaan toteutettaa ja sanktiot määrätä.

10. Kenties Sauli Niinistö on Huovisen kanssa rupatellessaan pitänyt silmällä yksinomaan rikoslakia, jonka säännöksissä kerrotaan, miten rikollisista teoista rangaistaan; varkaudesta tuomittaan sakkoa tai vankeutta enintään puolitoista vuotta ja taposta vankeutta vähintään kahdeksan vuotta. Nimenomaista kieltonormia rikoslaissa ei ole, vaan ne löytyvät, jos Kososen ja Niinistön ajatusmalli hyväksytään, "vain" Raamatusta; katekismuksessa sanotaan ytimekkäästi mm., että "älä varasta" ja "älä tapa".

11. Mutta noin yksioikoisesti "turkulaisittain" lakia ei ole toki syytä tulkita tai "lukea". Kieltonomit on nimittäin sisäänrakennettu rikoslain pykäliin, sillä niistä ihmiset näkevät paitsi mitä seuraa, jos esimerkiksi varastaa tai tappaa, myös miten heidän tulee käyttäytyä ja mistä kieltäytyä, jotta välttyisivät rangaistukselta; laki siis kieltää heitä rangaistuksen uhalla syyllistymästä rikoksiin ja määrää normin rikkomisesta rangaistuksen.

12. Kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra nimenomaan todetaan, että Sauli Niinistön kirkkopäivillä "kaiken kansan edessä" ilmoille heittämä ajatus ei ole hänen omansa, vaan hän on omaksunut sen nimenomaan Touko Kososelta, "ilmeiseltä juridiselta esikuvaltaan". Kirjoittajat mainitsevat myös, aivan oikein, että Kosonen opetti sivutöinään Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa prosessioikeutta. Näin tapahtui myös silloin, kun Sauli Niinistö opiskeli siellä lakia tai oikeustiedettä, kuten asia nykyisin ilmaistaan.

13. Ymmärrän Niinistön kannanoton siltä pohjalta, että se esitettin ennen presidentivaaleja seurakuntaväen edessä, jolloin presidentille ilmeisesti tuli kiusaus korostaa Raamatun (ja moraalin) tärkeyttä lakikirjaan ja yleisesti maalliseen oikeuteen verrattuna; selkokielelä sanottuna presidentti halusi lausunnollaan kosiskella kuulijakuntaansa, josta melkoinen osa lienee ollut uskovaista tai ainakin uskonnollista väkeä.

14. Matti Mörttinen otti Touko Kososen vaikutuksen Sauli Niinistön juridiseen ajatteluun esille myös Aamulehdessä 5.8.2018 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikkona on "Laki ei kiellä mitään - niin sanoi yksi Suomen arvostetuimmista oikeusoppineista". Lehtijutussa sanotaan, että Touko Kosonen, joka opetti professorina Turun yliopistossa ja tulkitsi lakia presidenttinä Turun hovioikeudessa, puuttui aina puheeseen, jos joku käytti perinteistä ilmaisua "laki kieltää tämän". Laki ei kiellä mitään, Kosonen huomautti. Se määrää rangaistuksen rikoksesta.

15. Kuten jo edellä totesin, Kososen sanottu "oppi" on luonteeltaan yksioikoinen ja osin harhaanjohtava. Arvostan toki Touko Kososta etevänä tuomarina, joka kirjoitti ja esitelmöi tuomarikokouksissa prosessioikeuden ajankohtaisista kysymyksistä. Mutta en kuitenkaan katso hänen kuuluneen Suomen arvostetuimpiin oikeusoppineisiin.

16. Touiko Kosonen (1927-2014) oli sanavalmis tuomari, mutta "Helsingin herrat taisivat pitää häntä hieman omalaatuisena ajattelijana ja juristina; minusta tämä piirre ei kyllä vähennä Kososen pätevyyttä. KKO:n jäseneksi Kososta ei liene koskaan kutsuttu, mutta vaikka olisi, niin tuskinpa Kosonen olisi lähtenyt Turusta Helsinkiin. Hän oli kiireestä kantapäähän turkulainen ja Turussa hänellä oli yliopisto-opetuksen lisäksi monia muitakin sivutoimia mm. pankin ja eri osakeyhtiöiden hallitusten jäsenenä. Kosonen toimi myös tunnetun Matti Koivurannan säätiön hallituksen puheenjohtajana 1987-1996. Nykyään tuomarit eivät enää toki saa pitää tuollaisia sivutoimia - mutta välimiehinä he kyllä saavat toimia!

17. Itse en tavannut koskaan henkilökohtaisesti Touko Kososta. Mutta kyllä hän luultavasti seurasi, mitä tuomarina ollessani kirjoitin prosessioikeudellista kysymyksistä esimerkiksi Lakimieheen ja Defensor Legis -lehteen. Kerran 1980 -luvun alkupuolella osallistuin Turussa järjestetyille tuomaripäiville - kävin niissä hyvin harvoin - joissa Touko Kosonen piti ensimmäisen esitelmän; minulta esitelmiä tuollaisille "päiville" ei pyydetty. Yllätykseni oli suuri, kun Kosonen heti alussa viittasi artikkeliini, joka oli hieman aikaisemmin julkaistu Lakimies -lehdessä, ja kehotti osanottajia perehtymaan siihen. Ajattelin silloin, että kattos vaan, kyllä nämä täällä Turussakin näyttävät seuraavan, mitä se toisinajattelija siellä Ikaalisissa kirjoittelee. Tiedä häntä, vaikka myös viskaali Sauli Niinistö olisi tuolloin ollut kuulijoiden joukossa.

1. Presidentti Sauli Niinistö tapasi tänään keskiviikkona Sotshissa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Tapaaminen käytiin Putinin hulppeassa loma-asunnossa. Sauli niinistö oli lentänyt Sotshoin jo tiistai-iltana. Keskustelu oli aika lyhyt ja presidenttien tiedotustilaisuus kesti 45 minuuttia.

2. Tapaamiselle oli ladattu melko suuria odotuksia ja mediassa esiteltiin laajasti kysymyksiä, joista presidenttien arveltiin keskustelevan. Kuten aina ennenkin, herrojen odotettiin juttelevan sekä kansainvälispoliittista kysymyksistä että Suomen ja Venäjän kahdenkeskisiin suhteisin liittyvistä asioista.

3. Ilta-Sanomissa julkaistussa laajassa jutussa Suomessa parhaillaan vieraileva amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley, joka on CSIS-tutkimuslaitoksen Eurooppa-asioiden johtaja, kertoi toivovansa, että Niinistö painottaisi Putinille toisten valtioiden alueiden koskemattomuutta ja sitä, ettei muiden maiden asioihin pidä puututa. Conleyn mukaan Niinistön tuli tehdä Putinille selväksi, että Venäjän ja venäläisten oma käytös on johtanut lännen Venäjälle asettamiin pakotteisiin. Conley sanoi myös toivovansa, että Niinistö toteaisi selvin sanoin Putinille, että Suomi tekee omat turvallisuusratkaisunsa itsenäisesti.

3. Tiedotustilaisuudessa olivat läsnä mm. molempien maiden ulkoministerit, joista Timo Soinin silmät lurpahtelivat uhkaavasti ja painuivat välillä kiinni eikä Timo näyttänyt muutenkaan olevan huippukunnossa. Toista maata oli ulkoministeri Sergei Lavrov, vanha kettu, joka näytti ruskettuneelta ja pirteältä, Putinin joukoissa nähtiin myös Venäjän entinen puolustusministeri Sergei Ivanov, jolla on edellen merkittävä asema Putinin hallinnossa.

4. Putin kertoi, että presidentit olivat keskustelleet mm. Syyrian ja Ukrainan tilanteesta. Tietenkin, mutta sitä ei toki kerrottu, mistä kysymyksiä tämä keskustelu oli koskenut ja olisiko siinä päästy yhtään eteenpäin. Ei tietenkään.

5. Niinistö puolestaan selitti - jälleen kerran - että keskustelua oli käyty myös arktisen alueen ympäristökysymyksistä, mustasta hillestä - kuinkas muuten, sillä musta hiili on Niinistön todeklinen keppihevonen, jonka hän aina mainitsee - LNG -kasun käytöstä, josta keskustelusta Niinistö kiitti Putinia; minkähän vuoksi? Metsäpalojen torjunnastakin oli kuulemma puhuttu. Toivottavasti tämäkään puhe ei jäisi, kuten on pelättävissä, vain puheen tasolle.

6. Tietenkin oli puhuttu myös arktisen alueen ongelmista ja Arktisen neuvoston huippukokouksesta, jota Niinistö kovasti ajaa. Ajaa, koska kokous pidettäisiin, missäpä muualla kuin Suomessa, ja NIinistö saisi tilaisuuden isännöidä kokousta. Tällaisia huippukokouksia Niinistö suorastan rakastaa. Suomi toimii vielä vuoden verran Arktisen neuvoston puheenjohtajanamaana. Niinistö "paljasti"tänään, että että molemmat maat ovat valmiita osallistumaan arktiseen huippukokoukseen; tämä ei ollut tosin ollut mikään yllätys.

7. Iltalehden toimittaja viittasi Venäjän puolustusministerin Sergei Shoigun ilmoitukseen ja kysyi, johtaisiko Suomen ja Naton lisääntynyt yhteistyö Venäjän vastatoimiin, kuten Shoigu oli uhonnut.

8. Putin ei vastannut kysymykseen, vaan totesi, että me emme siirrä joukkojamme lähemmäksi Naton rajoja mutta Naton sotilasinfrastruktuuri lähestyy meidän rajojamme. Putin jatkoi motkotustaan Natolle ja kertoi, että Nato järjestää koko ajan suuria sotaharjoituksia rajojemme läheisyydessä. Venäjän on reagoitava myös Yhdysvaltain ohjustorjuntajärjestelmään rajojemme lähellä. Järjestelmää voidaan käyttää paitsi ohjusten torjuntaan myös niiden ampumiseen.

9. Putin ilmoitti Venäjän tukevan Sauli Niinistön aloitetta Itämeren alueen turvallisuuden lisäämiseksi, myös sitä, mikä koskee lentoturvallisuutta. Putinin mukaan Venäjä on valmis keskustelemaan Naton kanssa myös transpondereiden käytöstä sotilaskoneissa, mutta valitteli samalla, että "he kieltäytyivät neuvotteluista".

10. Saui Niinistö lausui, että hän oli sanonut jo kuusi vuotta sitten herra Putinille, että jokainen itseään kunnioittava valtio huolehtii omasta turvallisuudestaan, enkä ole kuullut tällä matkalla yhtään kriittistä kommenttia Suomea kohtaan. Niinistö selitti, ettei Suomessa ole yhdysvaltalaisia ohjuksia, ja korjasi hieman myöhemmin, että sellaisia ohjuksia, joita kysyjä oli tarkoittanut ja joista puolustusministeri Shoigun oli valitellut.

11. Tuossa nyt oli edes ripaus siitä asiasta, jota amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley oli toivonut Niinistö painottavan Putinille. Mutta tietenkin olisi toivonut, että Niinistö olisi tuonut asian lähes uneliaassa tiedotustilaisuudessa esiin hieman pontevammin. Nyt Putin ei ollut kuulevinaan koko Niinistön lausumaa.

12. Se, ettei Putin ollut puolustusministeri Shoigun tavoin suoraan moittinut Suomea Nato-yhteyksistä, ei merkitse kovinkaan paljon. Putin on kaikesta huolimatta herrasmies, joka tanssahtelee Itävallan ulkoministerin kanssa tämän häätilaisuudessa ja joka ei hevin lähde julkisesti moittimaan Suomea, jota hänen vieraanaan ollut presidentti edustaa. Silti Putin voi olla aivan yhtä epäluuloinen Suomen ja Naton yhä edelleen lähenevästä yhteistyöstä, joista Shoigun oli aiemmin julkisesti kertonut. Niinistön vierellä Putin tyytyi arvostelemaan vain Natoa.

13. Käyn vielä huomennea - yön yli nukuttuani - kenties läpi joitakin muita kohtia, jotka tiedotustilaisuudessa tulivat esille. Kovin ihmeellisiä asioita sieltä ei enää löydy. Voidaan syystä kysyä, miksi näitä ns. työvierailuja presidenttien välillä oikeastaan järjestetään. Onko niihin suurta tarvetta ja mieltä?

14. Mutta jo nyt voin sanoa, että Niinistön vierailu oli minulle pettymys, sillä eihän tilaisuudessa tullut esiin kerrassaan mitään uutta, ei ainakaan sellaista, josta tiedotustilaisuudessa olisi kerrottu. Samojen tuttujen asioiden (Itämeren turvallisuus, arktinen alue, musta hiili, transponderit jne.) ympäripyöreää toistelua ja samaa vanhaa jargonia, jota Niinistön ja Putinin tapaamisten jälkeen on saatu kuulla jatkuvalla syötöllä jo monta vuotta.

15. Sauli Niinistö ei näköjään rohkene sanallakaan arvostella Venäjää, puhumattakaan Putinista, eikä Putin tunnu antavan kovinkaan suurta arvoa tai merkitystä Niinistön tapaamisille. Kumpikin presidentti tietää, että heidän on silti tavallan pakko vetää tätä näytelmää läpi kerran tai pari vuodessa, vaikka niissä ei tulisi mitään uutta esille.

16. Putin haluaa Niinistö tapaamisilla osoittaa, että hänellä on vielä länsimaisia keskustelukumppaneita. Niinistö puolestaan yrittää uskotella itselleen ja Suomen kansalle, että hänellä muka olisi jonkinlaisen välittäjän tai sanansaattajan rooli Venäjän ja Länsi-Euroopan valtiojohtajien välillä. Turha toivo, sillä lähimainkaan kaikki suomaiset eivät tähän usko.Toki he ovat mielissään siitä, jos Venäjä ei ryhdy kovistelemaan ta painostamaan Suomea, mutta tästä Venäjä pidättäytyy vain, jos vain suomalaiset puolestaan haluavat esiintyä nöyrästi eivätkä lähde kärkevästi kritisoimaan Venäjää. Kaiki muistavat, mitä tapahtui loppuvuodesta 2015, jolloin Venäjä ja Putin päästivät laumoittain turvapaikanhakijoita Suomen rajavyöhykkeele ja edelleen Suomen, vaikka maiden välillä on toisin sovittu.

17. Tiedotustilaisuuden jälkeen presidenttien neuvpttelut vielä jatkuivat, mkä tjuntuu hivenen yllättävältä. Nyt kulemma keskusteltioin sellaisista asioista kuin Syyrian sota ja Ukrainan tilanne. Ilmeisesti Putin ei halunnut, että tiedotustilaisuudessa toimittajat oisivat päässeet kysymyksilään repostelemaan näitä asioita. Keskustelujen jälkeen Putin vei Niinistö seilaamaan Tsaika -nimisellä loistojahdillaan, jolla on pituutta 52 metriä. Purjehdusta kesti 1,5 tuntia Sotshin edustalla. Ja sitten Niinistö lensi kiireesti kotiin, jossa Jenni, Aaro ja Lennu häntä jo vamaan kovasti odottivat.

18. Tiedotustiolaisuudessa Putin näytti hyvin vetreäkuntoiselta, vaikka miehell äon ikää jo muistakseni 65 vuotta. Viisi vuotta vanhempi Niinistö näytti tv-kuvassa ainakin 10 vuotta Putinia vanhemmalta. Putin on solakka, kun taas Saulille on kertynyt vatsan seudulle aika lailla massaa; tämä ei toki ole mikään moite, sillä painonnousu on aivan normaalia tuonikäiselle miehelle. Tiedotustilaisuudessa Niinistö tapansa mukaan virnuili ja muikisteli tuon tuostakin suomalaisdelegaatioon päin, mutta se on oikeastaan aina ollut Niinistön tavaramerkkinä, jonka turvin hän on päässyt urallaan pitkälle. Putin sen sijaan piti kasvonsa koko ajan peruslukemlla ja hymyili hieman vasta tilaisuuden loppupuolella, jolloin tuli puhe hänen Itävallan vierailustaan, jossa Vladimir oli muun ohessa tanssittanut maan ulkoministeriä. Putinin tanssitaito ei ole yhtään Niinistön sanottua taitoa kummempi, joten tässä suhteessa voimme olla tyytyväisiä.

1. Sauli Niinistö täyttää tänään 70 vuotta! Onnittelut! Presidentti ei pidä virallisia synttäreitä, vaan juhlii "työn merkeissä", kuten kulunut fraasi kuuluu. Huomenna lauantaina Yle haastattelee Niinistöä.

2. Mitä töitä presidentillä smahtoi olla tänään? Ainakin tasavallan presidentin esittely valtioneuvostossa. Tämä tehtävä ei liene kuitenkaan ollut kovin raskas, sillä asialistalla oli vain 4-5 varsin simppeliä asiaa. Yksi asia koski muutosta arvonimilautakunnan jäsenistössä. Mutta eihän juhlakalua toki sovi töillä liiaksi rasittaa!

3. Melkoinen uutispommi koettiin tänään, kun Sauli Niinistö julkaisi twitterissä yllä olevan kuvan, jossa hän on yhdessä Aaro-pojan ja Lennu-koiran kanssa. Tätä ennen Aarosta ei ole julkaistu ainoatakaan kuvaa eikä presidenttipari ole kertonut lapsesta juuri mitään.

4. Tässä suhteessa Suomen tilanne poikkeaa täydellisesti siitä, mihin "tosi" kuninkaallisten keskuudessa on totuttu. Esimerkisi Ruotsin prinsessat ovat synnyttäneet viime aikoina lapsia todella "tiuhaa tahtia", jolloin vauvojen kuvat on näytetty kaikelle kansalle välittömästi eli viimeistään pari päivää syntymän jälkeen. Muutaman päivän sisällä julkisuuteen on kerrottu myös vauvoille annettavat nimet. Sama koskee Englannin kruununprinssi Williamin ja hänen vaimonsa Catherinen kolmen lapsen syntymää.

5. Meillä Suomessa ollaan tässä suhteessa karskilla perisiomalaisella linjalla. Tv-kuvissa saimme helmikuussa nähdä vain, miten isä-Sauli marssi Aaron syntyessä Kätilöopistolle ja palasi takaisin, samoin miten presidenttipari poistui parin kolmen päivän kuluttua vauvan kanssa synnytyslaitokselta.

6. Kun Sauli Niinistöltä hieman myöhemmin ikään kuin vaivihkaa udeltiin, mikä nimi lapselle on tarkoitus antaa, kuultiin presidentiltä miehekäs vastaus: Siitä kerrotaan sitten aikanaan kirkossa! Sillä lailla ja siitäs saitte, kaikki kyselijät! Mitä perheasia ulkupuolisille kuuluu!

7. Aaro täyttää kohta 7 kuukautta, joten oli todella korkea aika näyttää kansalle, mitä presidenttipari on saanut suvunjatkamisen osalta aikaan. Hyvältä näyttää, sillä Aaro vaikuttaa oikein pirteältä kaverilta!

8. Yksi asia jää kuitenkin hieman ihmetyttämään. Kuvassa esiintyvät nimittäin vain perheen "miehet" Aaro, Lennu ja Sauli, mutta äiti-Jenniä ei näy missään! Nojoo, jatkossa saamme varmaankin nähdä vielä monta kertaa kaikki perheenjäsenet samassa kuvassa.

9. Onhan tietenkin varsin epätavallista, että 70-vuotiaalla valtionpäämiehellä on puolivuotias lapsi! Sauli ja Jenni vihittiin avioliittoon vuonna 2009, ja he ovat kertoneet yrittäneensä saada lasta koko avioliiton ajan. Nyt 10 vuotta kestäneiden ponnistelujen jälkeen vihdoin tärpääsi. Ennen vanhaan tuo ei olisi onnistunut, mutta nykyään on käytössä keinoja, joiden avulla tavoitteeeen pääseminen on mahdollista.

10. Sauli vaikuttaa kuvassa ikäisekseen varsin reippaalta ja onnelliselta. Presidentin vyötärönseutu näyttää tosin hieman tukevoituneen, mutta mitäpä siitä. Älkäämme antako tuollaisten pikkuseikkojen häiritä presidenttiparin ja koko kansan onnea!

1. Presidentti Sauli Niinistö keskusteli lauantaina Turun kirjamessuilla hänestä äskettäin kolme erilaista kirjaa kirjoittaneiden Risto Uimosen, Lauri Nurmen ja Tuomo Yli-Huttulan kanssa. Elokuussa ilmestyivät Nurmen yhdessä toimittaja Matti Mörttisen kanssa kirjoittama kirja Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra ja Uimosen teos Sauli Niinistö - Tasavallan presidentti. Viime viikolla puolestaan julkaistiin Tuomo Yli-Huttulan kirja Presidentti ja porvarivalta.

2. Alun perin tarkoituksena oli ollut, että Sauli Niinistö olisi keskustellut Turussa vain Risto Uimosen ja Tuomo Yli-Huttulan kanssa. Ts. tietokirjailija Lauri Nurmi tai toimittaja Matti Mörttinen eivät olisi osallistuneet debattiin. Tämä johtui kirjamessujen ohjelmapäällikkö Seppo Puttosen mukaan siitä, että tasavallan presidentin kanslia oli nimenomaan esittänyt Niinistön keskustelukumppaneiksi ainoastaan Uimosta ja Yli-Huttulaa. Vasta sen jälkeen kun asia oli herättänyt julkista huomiota, järjestäjien ja presidentin kanslian mieli muuttui ja mukaaan kelpuutettiin myös Lauri Nurmi. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten näreissään presidentti on ollut kirjan Sauli Niinistö - Mäntynimen herran kirjoittajille..

3. Keskustelulle oli varattu aikaa kolme varttia. Tämä ei ilmisesti oikein riittänyt presidentti Niinistölle, sillä hän tokaisi heti tilaisuuden alussa, että kirjoissa on paljon oikaisua vaativia kohtia, mutta valitettavasti keskustelulle on varattu aikaa vain 40 minuutin verran. Myöhemmin ilmeni, että virheitä oli Niinistön mielestä etenkin Nurmen ja Mörttisen kirjassa, joka joutui selvästi eniten tuohtuneen presidentin ankaran tulituksen kohteeksi.

4. Tilaisuudesta raportoineiden toimittajien mukaaan presidentti Niinistön tunteet kävivät keskustelussa yllättävän kuumina. Hän arvosteli rajusti, mätki oikein olan takaa, Nurmen ja Mörttisen kirjaa. Niinistön ei olisi mitenkään uskonut noin vihamieliseen kielenkäyttöön alentuvan. Näin tv:stä keskustelussa pätkän, jossa presidentti kasvot suuttumuksesta punottaen kävi sanan säilällä armottomasti Lauri Nurmen kimppuun.

5. Sauli Niinistön mielestä häntä presidenttinä olisi ollut paras arvioida vasta jälkeenpäin eli hänen toisen presidenttikuatensa päätyttyä. "Joskus olen tuolta Amerikan politiikasta kuullut vähän amasa semassa olleen henkilön toteavan, että niin on tunne kuin elävältä nyljetty", presidentti kuvaili tuntojaan. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että nykyoloissa 12 vuotta virassa istuvan presidentin arviointia ei ole mahdollista lykätä toimikauden loppuun.

6. Lauri Nurmi vastasi presidentin kritiikkiin korostamalla, että presidentin tehtävä on käyttää ylintä ulkopoliittista valtaa ja median tehtävänä on pyrkiä arvioimaan ja analysoimaan sitä rakentavan kriittisesti. Nurmen kantaan voidaan perustellusti yhtyä. Ylipäätään on helppo ennustaa, että Sauli Niinistön presidenttikaudesta tullaan seuraavan 5-6 vuoden aikana julkaisemaan vielä useita kirjoja.

7. Niinistö piti harmillisena, että kirjoissa on käytetty myös nimettömiä lähteitä. Lauri Nurmen mukaan on perusteltua käyttää arvioituja, nimettömiä lähteitä esimerkiksi silloin, kun ulkopoliittiset asiakirjat eivät ole vielä vuosiin julkisia.Tämä on arvokasta demokraattisessa yhteiskunnassa, jotta ihmisille pystytään tuottamaan ajankohtaiskeskustelua, Nurmi sanoi.

8. Niinistö kuitenkin epäili nimettömien lähteiden motiiveja. Hän kertoi miettineensä jo vaalivoittonsa jälkeen, että tästä ei hyvä seuraa. Niinistön mukaan hänen voittonsa synnytti todennäköisesti kateutta. Tähän voidaan sanoa lyhyesti vain, että höpön höpö. Kaikki tiesivät hyvin jo etukäteen, että Niinistö tulee valituksi toiselle kaudelle. Kyse oli vain siitä, ratkeaisiko vaalin tulos jo ensimmäisellä kierroksella vai tarvittaisiinko vielä toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkan välillä. On mahdotonta uskoa, että joku Niinistön kilpakumppaneista olisi halunnut antaa kirjojen tekijöille Niinistöstä virheellisisä tietoja,

9. Presidentti Niinistö paheksui sitä, että Nurmen ja Mörttisen kirjaa oli mainostettu hänen elämänkertanaan. Niinistö meni niin pitkälle, että hänen oli ollut kirjaa lukiessaan aina vaikea muistaa, kenen elämänkerrasta siinä oikeastaan oli kyse. Tämäkin nälväisy, jonka tarkoituksena oli presidentin muiden heittojen tarvoin oli kosiskella yleisön suosiota, on täysin tarpeeton, sillä kirjassa on käyty varsin yksityiskohtaiesti läpi Sauli Niinistön elämänvaiheita lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien.

10. Kun Lauri Nurmi ei Niinistön mielestä kyennyt kunnolla perustelemaan kirjastaan tekemänsä ja Aamulehdessä julkaistun jutun otsikkoa, Niinistö loihe sarkastiseen tapaansa lausumaan, miten hänen tekisi melkein mieli suositella toimittaja Nurmelle ammatinvaihtoa. Niinistön mukaan Lauri Nurmelle saattaisi sopia paremmin politiikka, koska "politiikassa vastataan kysymyksiin juuri tuolla tavoin". Tämäkin on ilkeämielinen ja pahansuopa heitto, jollaiseen arvojohtajaksi mainitun tasavallan päämiehen ei luulisi sortuvan. Ei, vaikka miten kovasti ottaisi kupoliin ja messuyleisö sitä kieli pitkällä odottaisi. Niinistön letkaustus on kummallinen myös sikäli, että sen mukaan presidentti myöntäisi, että politiikassa epärehellisyys on sallittua. No, ehkäpä Niinistö pitkäaikaisena poliitikkona tietää tämänkin asian parhaiten.

11. Turun kirjamessuilla presidentti Niinistö sai itse asiassa kotiyleisön edessä - Jenni Haukio on näet toiminut kirjamessujen ohjelmapäällikkönä - tilaisuuden kostaa Nurmen ja Mörttisen hänestä esittämät kriittiset arvioinnit. Tapa, jolla presidentti halusi ryöpyttää ja suorastaan teilata kirjan ja sen kirjoittajat, osoittaa lähinnä vain presidentin herkkähipiäisyyttä ja pikkusieluisuutta arvostelua kohtaan. Järkevä presidentti olisi tyytynyt viileästi osoittamaan kirjasta ne muutamat kohdat, jotka eivät hänen mielestään pidä paikkansa. Sauli Niinistölle tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan hän halusi saattaa kirjoittajat julkisen ja nöyryyttävältä tuntuvan ryöpytyksen kohteeksi.

12. Tämä kerta ei ollut ensimmäinen, sillä Sauli Niinistö paheksui Nurmen ja Mörttisen kirjassa esitettyjä väiteitä. Ensi hän teki sen heti kirjan ilmestymisen jälkeen omassa kirjoituksessaan ja jatkoi hieman myöhemmin Ylelle antamassaan 70-vuotissyntymäpäivähaastattelussa. Välillä Niinistö pyrki lyömään koko asian leikiksi julkaisemalla Lauri Pohjanpään kalavaleesta kertovan runon Kalajuttu, jonka tarkoituksena oli sanoa, miten asioita on kirjassa paisuteltu kohtuuttomasti yli todellisten mittasuhteiden.

13. Presidentti Niinistön kirjamessuilla osoittama ärhäkkyys on lyönyt ällikällä monet ihmiset. Lauri Nurmi kertoo tänään Ilta-Sanomissa, että Niinistölle on vallankäyttäjänä tyypillistä pyrkiä sutkautuksilla ja populistisilla metodeilla kääntämään huomio pois itse asiasta. Niinistön vahvuuksiin ei Nurmen mukaan kuulu sellaisten keskustelujen käyminen, joissa esiin pääsevät myös sellaiset näkökulmat, jotka eivät häntä miellytä. "En voi ymmätää sitä, miksi Niinistö ei pysty malttiaan menettämättä tämäntyyppistä demokratiaan kuuluvaa tutkivaa journalismia ja tietokirjallisuutta hyväksymään", Lauri Nurmi sanoo.

14. Myös tietokirjailija Risto Uimonen pohtii I-S:ssa tänään Niinistön Turussa osoittamaa ärhäkkyyttä. Hänestä presidentti paljasti lauantaina itsestään puolia, joita hän harvemmin on tuonut julkisuuteen. Uimosen mukaan Niinistön voimakkaat kommentit eivät syntyneet spontaanisti vasta keskustelutilaisuudessa, vaan hän oli miettinyt etukäteen, mitä tulisi sanomaan. Myös Tuomo Yli-Huttula pitää poikkeuksellisena tapaa, jolla Niinistö ryöpytti ja moitti Lauri Nurmea.

15. Toisaalta on tavallaan hyvä, että Niinistö paljasti asian, sillä nyt suuri yleisö hieman paremmin tietää, millainen mies presidentti itse asiassa on. Presidentti on arvostelun, vaikkakin lievän, kohteeksi jouduttuaan kiukkuinen ja ärtynyt vanha mies, joka käy "kuumana kuin hellankoukku" konsanaan. Hän ei siedä arvostelua, vaan on pitkävihainen ja valmis kinaamaan asioista kauan. Presidentin olisi syytä ottaa rennommin, sillä presidentti-instituution kannalta olisi hyvä, jos hän malttaisi pitää mölyt mahassaan, asettua arvostelun yläpuolelle ja keskittyä kansakaunnan kannalta todella tärkeisiin asioihin ja kysymyksiin.

16. Sauli Niinistön lähes henkilöön käynyt aggressiivisuus Turun keskustelussa oli toki yllättävä ilmiö. Toisaalta jo aikaisemmin on nähty, ettei hän oikein tahdo kestä arvostelua ja omasta kannastaan poikkeavia mielipiteitä. Nurmen ja Mörttisen kirjassa kerrotaan joistakin tällaisista tapauksista ennen Niinistön ensimmäistä presidenttikautta. Niinistöllä on taipusta takertua lillukanvarsiin ja epäselvien kannanottojen esittämiseen.

17. Presidentin lausumista ei aina ota selvää, mitä hän itse asiassa tarkoittaa ja ajaa takaa.
Hänen kannanottojaan on mahdollista tulkita monella eri tavalla, suoraa puhetta Niinistö ei juuri esitä, vaan usein tulkinnanvaraisia sanontoja ja vertauksia, joiden vuoksi itse asia tuppaa usein jäämään hämäräksi. Olisi toivottavaa, että Niinistö sanoisi suoraan, mitä hän asioista ajattelee ja mihin tähtää. Se tuskin vähentäisi hänen kansansuosiotaan.

18. Kirjamessuilla presidentti otti aika rajusti kantaa Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen kirjassa esitettyihin väitteisiin ja hänen kohdistuneeseen arvosteluun. Puolustautuminen oli sinänsä ymmärrettävää. Presidenti-instituution nauttiman arvostuksen kannalta saattaisi kuitenkin olla parempi, että presidentti ei esiintyisi kirjamessujen kaltaisilla foorumeilla esittelemässä mielipiteitään yksittäisistä teoksista, eikä varsinkaan tulistua vaan malttaa mielensä ja kielensä. Ylipäätään olisi suotavaa, jos presidentti ei lähtisi kinastelemaan ja riitelemään hänestä kirjoitetuista kirjoista, vaan keskittyisi julkisuudessa ottamaan kantaa vain yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin. Itseensä kohdistettuun kritiikkiin presidentin olisi syytä vastata asemaansa sopivalla tavalla ja arvokkuudella.

19. Kansaan eli tässä tapauksessa lähinna Turun kirjamessuille kokoontuneeseen yleisöön Niinistön ärhentely ja katupoikamainen kielenkäyttö upposi - kuten presidentti ja hänen taustaväkensä olivat varmaan ajatelletkiin - oikein hyvin. Lehdissä on kerrottu, miten messukeskuksen auditorioon ahtautunut yleisö, joka tv-kuvasta päätellen koostui lähinnä varttuneemmasta väestä, nauroi, taputti ja osoitti suosiotaan, kun Niinistö sydämensä kyllyydestä ryöpytti heitoillaan ja letkautuksillaan keskustelukumppaneitaan ja etenkin Lauri Nurmea.

20. Sauli Niinistö varasti messuväen huomion jo ennen keskustelutilaisuuden alkua istahtamalla auditorion rappusille seuraamaan ohjelmaa. Tästäkin tempauksesta mediassa vedettiin otsikoita, ja somessa ihmiset kilvan kiittelivät ja ylistivät, miten kiva ja kansanomainen sekä kerta kaikkiaan "hyvä jätkä" meillä onkaan presidenttinä. Suosiota kerätäkseen Niinistö ei somekansan mukaan rappusilla istunut, ei tietenkään, ja mitäpä Sauli enää lisäsuosiolla tekisikään, kun hänet oli jo valittu toiselle kaudelle! - Sillä lailla.

21. Presidentti innostui itsekin twiittamaan tempauksestaan kertomalla, että "se vaan on niin, että portailla on hyvät tilat istua. Muut pääsevät helposti ohi ja itse vikkelään pois, jos sellainen tunne tulee. Nyt ei tullut". Niinpä niin. Siinä rakkaan yleisön keskuudessa istuskellessaan presidentillä oli hyvää aikaa puhkua itseensä täyteen kiukkua ja kaunaa, jonka hän sitten kohdistaisi täysin palkein kirjailijaparkaan, joka oli kirjassaan kehdannut arvostella hänen tekemisiään.

1. Huhtikuussa pidettävät eduskuntavaalit lähestyvät vauhdilla. Vaaleihin on enää kolme kuukautta. On siis aika herättää henkiin tämä blogikin.

2. Jokainen puolue kehittää oman iskulauseen tyyppisen vaalisloganinsa tai -mainoksensa, jolla yritetään kiinnittää äänestäjien huomiota puolueen erinomaisuuteen.

3. Ensimmäisen vaalisloganinsa ehti esitellä kokoomus, joka mainos otsikolla "Luotamme Suomeen" komeili tänään esimerkiksi Helsingin Sanomien etusivulla. Sama kokosivun vaalimainos löytyi myös Ilta-Sanomista.

4. Mainoksessa vakavailmeinen ja sliipatunoloinen puheenjohtaja Petteri Orpo näyttää katsovan kauas tulevaisuuteen, Vaalimainoksen hallitseva väri on sininen, mikä sopii hyvin kokomuksen logossa olevaan siniseen ruiskukkaan. Oranssilla on mainokseen on präntätty sana luotamme.

5. Vaalimainoksen loppukappale kuuluu näin:

Minä luotan Suomeen. Luotan suomalaisiin. Suomalaiset ovat maailman luotettavin kansa. Olemme aina hoitaneet hommamme ja pärjänneet, vaikeissakin paikoissa. Yhdessä teemme Suomesta vieläkin paremman.

6. Positiivista sloganissa on lyhyiden virkkeiden käyttö. Tässä suhtessa kokoomus on omaksunut Timo Soinin plokissaan viljelemän tyylin. Lyhyt lauseet ovat poikaa, sillä ihmisten muisti ei ole kovin pitkä, vaan pätkii herkästi,

7. Toisaalta puolueet luottavat siihen, etteivät äänestäjät muista läheskään kaikkea, mitä puoluejohtajat Juha Sipilä ja Alexander Stubb lupasivat pyhästi ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. "Koulutuksesta emme leikkaa". Näin he vakuuttelivat tuon tuostakin. Mutta mitä tapahtui vaalein jälkeen? Kyllä, Juha Sipilä hallitus, jossa kokoomus on mukana, leikkasi ensiksi juuri koulutuksen määrärahoja.

8. Puolueiden vaalisloganit ja mainokset joutuvat tietenkin oitis irvailujen kohteksi. Mediasta ensimmäisenä ovat liikeellä politiikan tomittajat, nuo irvailujen suurmestarit. Mutta jo ennen heitä puolueet ja niiden puheenjohtajat savat kuulla twitterissä, facebookissa, blogeissa ja ties missä kunniansa sosiaalisessa mediassa (some). Se on muutenkin pullollaan ivaa, vihamielisyyttä, katkeruutta, kostonhimoa yms. pilkaa.

9. HS:n toimittaja Marko Junkkari muisteli tänään miten kokoomuksen Petteri Orpo halusi uransa alkuvaiheissa, että "kokoomuslaiset luottavat kokoomuksen". Sitten hän halusi, että "kokoomus luottaa ihmiseen" ja patisteli, että "ihmisten pitää luotaa itseensä". Nyt sitten on vuorossa iskulause, jonka mukaan "kokoomus luottaa Suomeen".

10. Luottamus, myös poliitiikassa, on toki tärkeä pointti. Mutta jatkuva luottamuksesta saarnaaminen alkaa helposti ärsyttää ihmisiä, joille sitä vakuutellaan jatkuvalla syötöllä.

11. Eikö vaaleissa ja äänestämisessä ole kyse siitä, mihin ja keihin me äänestäjät luotamme ja annamme? Luotammeko kokoomukseen, keskustaan, demareihin vain persuihin - muutamia kohteita mainitakseni. Pääministerivaaleissa on kyse siitä, kenestä tulee uusi pääministeri. Onko se Antti Rinne, Petteri Orpo vai Juha Sipilästä - nytkin ainoastaan muutaman vaihtoehdon mainitakseni.

12. Vaaleissa ratkaistaan todennäköisesti myös Suomen seuraavan komissaarin nimi. Jos kokoomus voittaa, komissaariksi tulee Alex Stubb. Jos Antti Rinteestä tulee pääministeri, komisaariksi valitaan nainen, luultavasti Jutta Urpilainen.

13. Kokoomus olisi voinut lanseerata nyt nähtyä paremman vaalisloganin. Esimerkiksi tähän tapaan: "Minä luotan sinuun, luotathan sinä minuun"; "Luottakaa minuun, minä ja kokoomus hoidamme asianne ja koko Suomen asiat parhaiten"; "Olen luottamuksenne arvoinen" tai "Pyydän luottamustanne taas neljäksi vuodeksi".

14. Minulla on mielessä yksi iskusana tai -lause, johon kaikki nykyisin mielellään vetoavat, niin tutkijat, virkamiehet kuin ja myös poliitikot. Tämä sana on OIKEUSVALTIO. Siihen vedotaan palo- ja juhlapuheissa tuon tuostakin eli jokaikinen päivä esimerkiksi twitterissä, jossa nykyisin itsekin olen (piruilemassa) mukana.

15. Sanaa oikeusvaltio käytetään useassa eri merkityksessä, suppeassa tai laajassa. Suomen perustuslaissa termi oikeusvaltioperiaate on määritelty lyhyesti ja ytimekkäästi näin "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia" (PL 2 § 3 mom.)

16. Tästä muistuu mielen keskustapuolueen edeltäjän Maalaisliiton vaaleissa käyttämä slogan ja vaalimainos. Siinä oli kuva, jossa olivat Raamattu ja lakikirja. Kuvan alla oli teksti: Näihin luottaa Maalaisliitto.

17. Odotamme mielenkiinnolla muiden puolueiden vaalisloganeita.

Mitäs me loikkarit!

1. Liike Nyt, jonka johtavana puuhamiehenä on esiintynyt kokoomuksesta viime keväänä eronnut Hjallis Harkimo, julkisti tänään lisää eduskuntavaaliehdokkaitaan.

2. Samalla selvisi, että toisen kauden kansanedustaja Maria Lohela (sin) liittyy loppukaudeksi - siis pariksi kuukaudeksi - Harkimon mainittuun eduskuntaryhmään. Hän ei aio kuitenkaan lähteä ehdokkaaksi huhtikuun eduskuntavaaleissa eikä toukokuun EU-parlamentin vaaleissa.

3. Hallituspuolue Sininen tulevaisuus kutistuu loikan jälkeen eduskunnassa 19 kansanedustajan suuruiseksi. Hallituspuolueilla eli keskustalla, kokoomuksella ja sinisillä on tämän jälkeen eduskunnassa 103 paikkaa.

4. Maria Lohela ilmoitti, että hän aikoo äänestää hallituksen sote-uudistusta vastaan. Hän kritisoi sinisten tukemaa uudistusta kovin sanoin. Lohelan mukaan uudistuksessa ihmisten tarpeet ovat jääneet kokoomuksen ajamien markkinavoimien edun ja keskustan ajaman maakuntauudistuksen jalkoihin. Lohela selitti kyselleensä itseltään, mikä hänen velvollisuutensa tässä asiassa kansanedustajana on, ja päätyneensä siihen, että hyvällä omalla tunnolla hän ei voi näitä asioita tukea.

5. Vai niin. Hieman kummallista kuitenkin on, että asia eli sote -uudistuksen´"kauheus" on selvinnyt Lohalalle kovin myöhään, sillä onhan kyseistä uudistusta jauhettu eduskunnassa kohta 7-8 vuotta putkeen. Jos hän olisi säilyttänyt puhemiehen paikkansa, hän olisi tietenkin pysynyt kiltisti sinisissä "katkeraan loppuun" asti, sillä puhemieshän ei voi edes äänestää!

6. Maria Lohela ilmoitti tosin jo viime vuonna, ettei hän asetu enää ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Näin siksi, että hän ymmärsi, ettei olisi tullut valituksi, koska sinisten kannatus laski kohta hallitusremontin jälkeen. 1-2 prosenttiin, jossa se edelleen mataa. Näillä näkymin on todennäköistä, että siniset huhtikuun vaaleissa eduskuntaan korkeintaan kolme tai neljä edustajaa, jos niinkään montaa.

7. Sote-uudistuksen läpimeno eduskunnassa on todella hiuskarvan varassa. Aiemmin uudistusta vastaan ovat ilmoittaneet äänestävänsä kokoomuksen Elina Lepomäki ja Susanna Koski. Myös Paavo Väyrynen tekee saman tempun - ellei keskusta lupaa hänelle vaalien jälkeisessä hallituksessa ministerin paikkaa!

8. Selvää on, että Lohelan loikka, joka on alunperin persulle jo toinen - on sinisille ankara takaisku, vaikka puolueen puheenjohtaja Sampo Terho on miten tänään yrittänyt muuta vakuutella. Sama virttä Terhon kanssa on veisannut sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon "Kiivailija" Elo.

9. Muuten veikkaisin, että sekä Terho että Elo putoavat huhtikuun vaaleissa, edellinen Helsingin vaalipiiristä ja Elo Uudeltamaalta. Uudenmaan vaalipiiristä sinisten ehdokkaista menee läpi Jussi Niinistö ja Kymenlaakson piiristä Jarppa Lindström. Timo Soini ei ilmeisesti rohkene asettua edes ehdolle.

10, Maria Lohela kuului aiemmin Jussi Halla-ahon ja eräiden muiden perussuomalaisten ja Suomen Sisu -järjestön edustajien kanssa Nuivan manifestin allekirjoittajiin.

11. Ensimmäisellä vaalikaudella Lohela irtaantui halla-aholaisista päästyään Timo Soinin suosioon hyvän englanninkielen taitonsa ansioista, jota Soini hyödynsi ulkoasianvaliokunnan ulkomaan matkoilla. Vuoden 2015 vaalien jälkeen eduskunnan puheemiehen nuija tuli (lankesi kuin Manulle illallinen) persuille toiseksi suurimpana puolueena. Soini ilmoitti vasta puhemiehen vaalia edeltävänä iltana lehdistölle, että puolue on päättänyt valita puhemiesehdokkaakseen Maria Lohelan. - Näin "joustavasti" Suomessa täytetään valtakunnan toiseksi tärkein poliittinen virka!

1. Eduskuntavaaleihin on enää hieman yli kuukausi. Kaikkien ehdokkaiden nimet julkistettiin toissa päivänä 5.3. Tällöin mm. selvisi, ettei ulkoministeri Timo Soini (sin) asetu ehdolle. Muista jatkosuunnitelmistaan Soini vaikenee, joten emme vielä tiedä, aikooko hän asettua ehdolle europarlamentin vaaleissa, jotka toimitetaan toukokuussa.

2. Puolueiden kannatusgalluppeja julkaistaan tuon tuosta eli tahtia pari viikossa. Tänään torstaina 7.3. julkistetiin Ylen Taloustutkimuksella teettämän kannatusmittauksen tulokset. Siinä haastateltiin 6.2. - 5.3. välisenä aikana 2 905 ihmistä. Puolueiden kannatus ilmenee pähkinänkuoressa yllä olevasta kuviosta.

3, Havaitaan, että johtavan oppositiopuolue SDP:n kannatus on noussut edellisestä eli helmikuussa suoritetusta mittauksesta 1,2 prosenttiyksikköä ja on nyt 21,3 prosenttia. Demareiden kannatus on haastattelukauden aikana suurimmillaan silloin, kun puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Sanna Marin hoiti sairaalassa olleen puheenjohtaja Antti Rinteen tehtäviä.

4. Kyselyn suurin nousija on kuitenkin perussuomalaiset, joka kasvatti kannatustaan 1,3 prosenttiyksiköllä helmikuun mittauksesta. Persuja kannattaa nyt 13,3 prosenttia vastaajista. Vihreät sen sijaan menetti lähes prosenttiyksikön kannatuksestaan, joka on nyt 13,7 prosenttia. Persut hengittää siis aivan viheiden niskaan!

5. Vasemmistoliitto, joka oli vielä pari kolme kuukautta sitten tasoissa perussuomalaisten kanssa, näyttää jämähtäneen selkeästi alle 10 prosentin knnatuksen. Nyt sille mitattiin 8,9 prosentin kannatus, jossa on lievää nousua. Ei auta, vaikka Li Andersson olisi miten valovoimainen poliittikko, jonka kanssa lähes kaikki kansalaiset haluaisivat lähteä kaljalle!

6. Hallituksen suurten porvaripuolueiden kannatus sen sijaan laski jälleen. Kokoomuksen kannatus on Ylen mittauksessa 16,2 prosenttia, joka on puolueen heikoin noteeraus neljään vuoteen. laskua edellisestä eli helmikuun miitauksesta 1,3 prosenttiyksikköä.

7. Mutta pääministeri Juha Sipilän johtaman keskustan kannatus supistui vielä kokoomuksen laskua enemmän eli peräti 1,5 prosenttiyksikköä ja on nyt enää 13,7 prosenttia. Vihreät siis hengittää keskustan ja persut puolestaan vihreiden niskaan. Mikä niistä voisi nousta kolmanneksi tai peräti toiseksi suurimmaksi puolueeksi vaaleissa?

8. Rkp: ja KD:n kannatus junnaa gallupista toiseen koko ajan samoissa luvuissa eli hieman alle viiden (Rkp) tai neljän (KD) prosentin lukemissa. Hännänhuippuna tulee tietenkin siniset, nyt puolueelle mitattiin 1,8 prosentin kannatus. Muita puolueita kannattaa yhteensä 2,8 prosenttia vastaajista.

9. Hallituspuolueiden kannatus on nyt siis alempana kuin koskaan aikaisemmin, sillä kolmea hallituspuoluetta kannatta Ylen kysyelyn mukaan vain noin 32 prosenttia vastaajista.

10. Voisiko siniset saada edes yhtä kansanedustajaa Arkadianmäelle? Suurimmat mahdollisuudet tähän puolueella on Uudenmaan vaalipiirissä, jossa ehdokkaina ovat Jussi Niinistö, Sampo Terho ja Simon "Kiivailija" Elo. Veikkaisin, että yksi näistä voisi mennä äpi. Toisen paikan puolue voisi saada Kymenlaaksosta tai onko se Etelä-Karjalan vaalipiiristä, jossa ehdokkaana on työministeri Jari Lindström. Miten Jarpan aktiivimalli on purrut duunareiden keskuudessa vai onko purrut lainkaan? Konkari Raimo Vistbacka, 73, yrittää turhaan paluuta Etelä-Pohjanmaalta.

11. Persut ratsastaa kohti vaaleja entistä kiivaammin maahanmuuttopolitiikan kiristämisellä ja Oulun raiskaustapauksilla. Nähdäkseni puolueen kannatus vaalissa saattaa nousta 15 prosenttiin asti, jolloin se ohittaa ainakin vihreät ja luultavasti myös keskustan.

12. Keskustan kannatusta painavat edelleen mm. onneton Sote-uudistus, Anne Bernerin ministeriys sekä Juha Sipilän ylimielisyys, Juhan tulisi ainakin ajaa parta kiireesti pois. Puolueella on vastatuulta vähän joka rintamalla, vaikka työllisyysaste onkin saatu nousuun ja valtion velanoton tarve vähenee. Puolue voi menettää vaaleissa lähes 30 paikkaa. Matti Vanhasen läpimeno Uudellamaalla ei ole mikään itsestään selvä asia, mutta sen sijaan selvää lienee, ettei ministeri Kimmo Tiilikainen tule valituksi Helsingistä.

13. Kokoomuksen kannatusta alentaa jatkuva valinnanvapaudesta jankuttaminen ja vanhusten hoidossa ilmenneet vakavat epäkohdat yksityisissä hoitolaitoksissa. Petteri Orpon esiintyminen ei juuri vakuuta teki hän sitten mitä tahansa. Kokoomus asettaa toivonsa siihen, että demareiden puheenjohtaja Antti Rinne epäonnistuisi myös tälllä kerralla tv-väittelyissä.

14. Demarit porskuttaa edelleen ja on yhä vahvemmin gallupkyselyjen piikkipaikalla. Sote-uudistuksen vastustaminen on sille elämää suurempi asia, ja sankariksi uhkaa nousta jopa Krista Kiuru, jos hän onnistuu sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana jarruttaaan sote-uudistuksen etenemistä loppuun asti. Kestääkö kaksi kuukautta sairaalassa olleen Antti Rinteen kunta ja kantti kovaa vaalikampanjaa ja onnistuuko hän tärkeissä tv-väittelyissä edes siedettävästi? Nämä ovat ratkaisevat kysymykset, joista demareiden menestys loppupeleissä riippuu.

Eronnut pääministeri Juha Sipilä vaalitilaisuudessa Riihimäen Prismassa 8.3. klo 15.30

1. Kolmen eri hallituksen toimikaudella runsaat toistakymmentä vuotta valmisteltu sosiaali- ja maakuntauudistus eli Sote kaatui tälläkin kertaa ryminällä ja vieläpä aivan aivan kalkkiviivoilla. Vielä viime sunnuntaina pääministeri Juha Sipiä esitti Ylen kyselytunnilla optismisesti, että uudistus saadaan kyllä "maaliin" eli hyväksytysti eduskunnassa. Kaikki kuitenkin ymmärsivät, että tämä oli lähinnä vain toiveajattelua, sillä hallitus oli ajanut itsenä asiassa pahasti umpikujaan.

2. Viimeinen naula sote-arkuun lyötiin torstaina 7. maaliskuuta, jolloin Yle julkaisi Taloustutkimuksella tettämänsä puolueiden kannatuskyselyn tulokset. Niiden mukaan keskustan kannatus oli suorastaan romahtanut ennätyksellisen alas eli 14,1 prosenttin, kun suurimman kannatuksen saanutta SDP:tä kannatti kyselyssä 21,3 prosenttia ja kokoomustakin sentään 16,2 prosenttia vastaajista. Aivan keskustan niskaan hengittivät kyselyssä vihreät (13,7 %) ja jopa perussuomalaiset (13,2 %). Voi vain arvailla, miten punaista pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka oli torstaina Baltian matkalla, näki gallupkyselyn tulokset kuultuaan.

3. Pääministerin mitta täyttyi ja päätti turvautua suosionsa riippeet pelastaakseen viimeiseen käytössä olleeseen oljenkorteen eli hallituksen eronpyyntöön. Juha Sipilä oli uhannut hallituksen erolla eli "Mäntyniemeen kävelyllä" muita hallituspuolueita jo syksyllä 2015 ja toisen kerran kesäkuussa 2017, jolloin perussuomalaisille annettiin potkut hallituksesta ja persuministerit käänsivät takkinsa ja jatkoivat hallituksessa Sinisen tulevaisuuden edustajina. Oikea tapa olisi tietenkin ollut hallituksen ero ja uuden hallituksen muodostaminen virallisessa järjestyksessä.

4. Eduskunnassa oli viimein havaittu, että sotea ei ehditä käsitellä loppuun kuluvan istuntokauden aikana, joka päättyy 19. maaliskuuta, vaan sen käsittely on pakko lopttaa. Eduskunnan puhemiehen Paula Risikon tarkoituksena oli ilmoittaa asiasta puhemiesneuvoston perjantaina kello 10 alkavan kokouksen päätyttyä; puhemiesneuvosoton kuuluvat puhemiehen lisäksi kaksi varapuhemiestä ja eduskunnan valiokuntien puheenjohtajat.

5. Tämä ei kuitenkaan sopinut Juha Sipilälle, sillä se olisi ollut hallitukselle liian nöyryyttävä ratkaisu. Hän päätti vetää välistä ja toimia jo ennen puhemiesneuvoston kokousta. Sipilä oli jo edellisenä iltana pohtinut Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmän jäsenten kanssa pidetyssä kokouksessa eri vaihtoehtoja tilanteen selvittämiseksi. Yhtenä mahdollisuutena Sipilä toi esiin hallituksen eronpyynnön jättämisen. Kesärannan kokouksessa tai sen jälkeen Sipilä otti yhteyden presidentti Sauli Niinistöön ja kertoi aikeestaan eli hallituksen eronpyynnön jättämisestä.

6. Ja katso, niin tapahtui, että perjantaiaamuna kello 8-9 välillä pääministeri Juha Sipilä kutsui työhuoneeseensa valtioneuvoston linnassa kolle, ei suinkaan koko hallitusta, vaan ainoastaan niin sanotun johtoryhmän eli troikan, johon kuuluvat Sipilän lisäksi ministerit Petteri Orpo ja Sampo Terho. Sipilä kertoi Orpolle ja Terholle, että nyt hän sitten marssii Mäntynemeen hallituksen eroa pyytämään. Asia tuli Orpolle ja Terholle täydellisenä yllätyksenä, näin he ovat julkisuudessa kertoneet. Halliltuksen muut ministerit, ainakaan kokoomuksen ja sinisten loput ministerit, eivät tietäneet Sipilän sanotusta aikeesta mitään.

7. Perjantaina kello 9.30 jälkeen Valtioneuvoston kanslia julkaisi tiedotteen: "Pääministeri Juha Sipilä pyytää hallituksen eroa tasavallan presidentiltä tänään Mäntyniemessä klo 10.00". Eduskunnan puhemiehelle asia selvisi vasta uutistoimisto STT:n hänelle lähettämästä uutissähköpostiviestistä. Pääministeri Juha Sipilä ja hänen esikuntansa olivat niin täpinöissään, etteivät ehtineet informoida asiasta eduskunnan puhemiestä.

8. Kello 10.00 pääministeri Juha Sipilä sitten marssi tv-kameroiden loisteessa sisälle Mäntyniemeen, vakavan näköisenä ja eropaperi käsissään. Presidentti Sauli Niinistö köpötteli sivuhuoneesta häntä vastaa kainalosauvoihinsa nojaten. Herrat kättelivät, minkä jälkeen Sipilä lausui maagiset sanansa: "Herra Tasavallan Presidentti, jätän eronpyynnön". Presidentti vastasi: "Hyväksyn eronpyyntönne. Samalla pyydän, että valtioneuvosto jatkaisi toimitusministeristönä, kunnes uusi valtioneuvosto on valittu". Tämän jälkeen herrat taas kättelivät - vaikka Sipilä ei ollut vielä poistumasta tilaisuudesta - minkä jälkeen Niinistö ohjasi, saatuaan adjutantilta kainalosauvan myös oikeaan käteensä, pääministerin sivuhuoneeseen.

9. Pääministeri Juha Sipilä esittämä eronpyyntö on sikäli hieman vajavainen, ettei siitä käy ilmi, kenen tai minkä eronpyynnön hän oikeastaan presidentille esitti. No, toki Sipilä esitti, hänen tarkoituksenaan ainakin oli esittää, ei vain omaa vaan koko hallituksen eronpyynnön. Sitä paitsi pääministeri eroaminen merkitsee automaattisesti koko hallituksen eroa.

10. Julkisuudessa on esitetty, ja tähän myös korkeasti koulutetut ja kokeneet valtiosääntö-ja hallinto-oikeuden asiantuntijat ja perustuslakivaliokunnassa kävijät ovat yhtyneet, että kun pääministeri esittää presidentille hallituksen eronpyynnön, asia on sillä selvä. Ts. tasavallan presidentti on sidottu päämisterin pyyntöön, jolloin hänen velvollisuudekseen jää vain kutsua pääministeri luokseen, kätellä tätä ja ilmoittaa, että asia on tällä selvä.

11. Perustuslain 64 § ei ole kuitenkaan yksiselitteisen selkeä. Sen 1 momentin mukaan tasavallan presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Lainkohdassa ei mainita, kuka esittää presidentille hallituksen eronpyynnön ja mitä tuon pyynnön esittäminen hallitukselta edellyttää. Selvää kuitenkin on, että pääministeri toimii hallituksen edustajana eli juuri hän marssii Mäntyniemeen presidentin puheille, koko hallitusta käyntiin ei toki tarvita.

12. Mutta nyt tullaa asian ytimeen eli siihen, voiko pääministeri noin vain eli yksinään päättää hallituksen eronpyynön esittämisestä? Niin näyttää nyt tapahtuneen, sillä selvää on ensinnäkin, ettei eron pyytämisestä ole päätetty hallituksen istunnossa tai edes missään ministerivaliokunnassa. Päätöksen eronpyynnöstä teki pääministeri Juha Sipilä yksin, minkä jälken hän kertoi asiasta aamutuimaan perjantaina klo 8.30 troikalle eli ministeri Petteri Orpolle ja ministeri Sampo Terholle. Muille ministereille, joita on hallituksessa pitkälti toistakymmentä, ei hiiskuttu mitään; toki Sipilä oli informonut jo edellisenä iltana Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmää.

13. Petteri Orpolle ja Sampo Terholle asia tuli, kuten he ovat kertoneet, yllätyksenä. He olivat ilmoittaneet Sipilälle olevansa asiasta eli hallituksen erosta toista mieltä, mutta eivät olleet toisaalta vastustaneet Sipilän aikomaa Mäntyniemen visiittiä.

14. Minusta on selvää, että pääministerin suunnitelma eronpyynnön jättämisestä olisi tullut käsitellä ja päättää koko hallituksen istunnossa. Halllituksen ero on niin tärkeä ja koko maata koskeva asia, ettei siitä voida mitenkään päättää pienessä piirissä eli hallituksen kolmen ministerin kesken (troikassa) noin 10-15 minuutin rupattelun jälkeen. Ei varsinkaan, kun kahden hallituspuolueen eli kokoomuksen ja sinisten napamiehet olivat ilmoittaneet Sipilälle, että he eivät ole asiasta hänen kansaan samaa mieltä.

15. Vaikka mediasa puhutaan "Juha Sipilän hallituksesta", pääministeri ei voi tietenkään yksin sanella hallituksen päätöksiä, saati sitten päättää yksin hallituksen erosta! Se olisi järjen vastaista; hallitus ei ole noin vain pääministerin käskytettävissä, sillä kysymyksessä on maan eli Suomen hallitus.

16. Miten presidentti Sauli Niinistön olisi järkevästi ajatellen tullut toimia? Kun pääminisiteri Sipilä kertoi hänelle torstai-iltana aikeistaan jättää perjantaina hallituksen eroanomus, presidentin olisi tullut miettiä asiaa parikymmentä minuttia ja soittaa sen jälkeen jälkeen Sipilälle ja yrittää toppuutella täpinöissään ja Ylen kannatusmittauksen tuloksesta ärsyyntynyttä pääministeriä suunnitelmissaan. Ts. presidentin olisi tullut yrittää saada Sipilä tulemaan järkiinsä ja luopumaan halllituksen eronpyynnön jättämisestä.

17. Miksi olisi pitänyt? No, tietenkin siksi, ettei hallituksen erolla näin lähellä eli vain viisi viikkoa ennen 14. huhtikuuta pidettäviä eduskuntavaaleja olisi mitään mieltä, vaikka oli selvää, että sote-uudistus kaatuisi eduskunnassa. Suomessa, EU:ssa, Euroopassa sekä koko maailmassa on tapahtumassa tai saattaa milloin tahansa tapahtua merkittäviä asioita, joihin Suomessakin on syytä varautua. Maasssa tuleisi olla toimintakykyinen ja eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva poliittinen hallitus eikä vain jokin epämääräinen toimitusministeristö.

18. Juha Sipilän hallitus joutuu toimimaan nyt jo viisi viikkoa ennen vaaleja ja sen jälkeen ties miten kauan pelkästään toimitusministeristönä. Samaan aikaan Suomen tulee valmistautua ottamaan vastaan kesäkuun alussa Euroopan Neuvoston puheenjohtajan tehtävät, mikä välttämättä edellyttäisi, että maassa on toimintakykyinen poliittinen hallitus. Miten näin järjettömästi ja vastuuttomasti ylipäätään voidaan maassa ja valtion korkeimmissa tehtävissä toimia? Täh?

19. Selvää on, että Juha Sipilän ratkaisun takana on voimakas ketutus hänen johtamansa puolueen yhä edelleen hupenevasta kannatuksesta. Hän lanseerasi neljä vuotta sitten toimintaohjekseen tulos tai ulos -periaatteen. Nyt hallitus on eronnut, mutta eihän Sipilä ole mihinkään "ulos" suinkaan poistunut, vaan hän aikoo johtaa hallitusta kuten tähänkin asti ja vielä vaalien jälkeenkin, vaaikka todennäköisesti joutuu kärsimään niissä murskatappion.

20. Juha Sipilä kehuskelee nyt ympäri maata vastuunkannollaan, mutta todellisuudessa kysymys on vastuunkannon puttumisesta. Rotat jättävät ensimmäisinä uppoavan laivan, on vanha totuus, ja se pätää myös Sipilän toimintaan ja eroilmoitukseen. Pidettyään häthätää perjantaina tiedotustilaisuuden, Sipilällä oli niin kiire vaalikentille viemään ihmisille "keskustan ilosanmaa", ettei hän malttanut infossa vastata kuin kolmeen hänelle esitettyyn kysymykseen.

21. Tiedotustilaisuuden jälkeen Juha Sipilä putkahti julkisuuteen - yllätys yllätys - Riihimäen Kauppakeskeskus Atomissa ja siellä tavaratalon Prisman aulassa, jossa hän tapasi lähinnä keskustalaisia kannattajiaan. Menin paikalle kuultuani asiasta ja otin tilaisuudessa yllä olevan blogikuvan. Riihimäeltä Sipilän vaalikaravaani jatkoi Hämeenlinnaan ja sieltä vielä iltamyöhään Forssaan. Lauantaina Sipilän matka suuntautui Turkuun ja muualle Varsinais-Suomeen.

22. Suurin syy Juha Sipilän jättämään eronpyntöön oli tietenkin Ylen 7.3. julkaisema vaaligallup, joka ennustaa Sipilän johtamalle keskustalle murskatappiota vaaleissa. Tulos tai ulos -jaarittelu on pelkkää retorikkaa, samoin puhe (muka) vastuunkannosta. Sipilä on menettelyllään johtamassa maan myös kansainvälisessä katsannossa outoon tilanteeseen juuri ennen vaaleja. Siitä Sipilä viis vesisaa, sillä hänen päätavoitteenaan on menestyminen vaaleissa ja vaalitaistelun käyminen "puhtaalta pöydältä" , so. ilman turhia hallituksen johtamisen velvollisuuksia.

1. Ylen Taloustutkimuksella teettämän ja tänään julkaiseman kannatusmittauskyselyn mukaan perussuomalaiset (PS) on edelleen Suomen suosituin puolue 19,6 prosentin kannatuksella. Persut nousi suurimmaksi puolueeksi keväällä eduskuntavaalien jälkeen. Kesän aikana se on ollut selvästi aktiivisin ja julkisuudessa näkyvin oppositiopuolue. Helsingin Sanomien 2-3 viikkoa sitten teettämässä kyselyssä perussuomalaisia kannatti peräti 20,7 prosenttia vastaajista.

2. Taloustutkimus haastatteli selvitystä varten 2 451 ihmistä, joista 1 749 kertoi puoluekantansa. Mittaus tehtiin 8.7.–6.8. välisenä aikana. Tulosten virhemarginaali on 2,0 prosenttiyksikköä suuntaansa.

3. Perussuomalaisten jälkeen toisiksi suosituin puolue on tällä hetkellä Ylen mittauksen mukaan mukaan oppositopuolue kokoomus, jota kannatti kyselyssä 16,8 prosenttia vastaajista. Ei nousua eikä laskua Ylen kesäkuun mittaukseen verrattuna. Puheenjohtaja Peteri Orpo on ollut kesän aikana hyvin hissukseen. Veikataan, että Orpo saa ensi vuoden puoluekokouksessa vastaehdokkaita, joista vahvin lienee entinen oikeusministeri Antti Häkkänen.

4. Kolmanneksi kannatuskisassa tuli pääministeripuolue Sdp 16,3 prosentin kannatuksella - kovin vaatimaton kannatus siis. Neljäntenä on vihreät, jonka kannatus jatkaa nousuaan ja on kyselyn mukaan 15,1 prosenttia. Viime eduskuntakaudella pääministeripuolueena toiminut keskusta onäyttää vajonneen lopullisesti viidennelle sijalle. Ylen mittauksessa sitä kannatti 12,6 prosenttia vastaajista, missä on nousua 0,9 prosenttiyksikköä kesäkuisesta pohjanoteerauksesta.

5. Vasemmistopuolueen kannatus junnaa paikoillaan, vaikka puolue on nyt hallituksessa puheenjohtajansa Li Anderssonin johdolla. Nyt vasemmistoa kannatti 8,7 prosenttia vastaajista. Olisiko puolueen sittenkin kanattanut jäädä oppositioon, jossa sen olisi ollut helpompi rähistä ja kritisoida? Ei toki, hallitukseen vaan maksoi mitä maksoi!

6. RKP:n ja KD:n kannatus mataa tutuissa ja matalissa luvuissa, sillä RKP:n saalis kyselyssä oli 4,3 prosenttia ja KD:n 3,5 prosenttia. RKP on onnensa huipulla, sillä se sai hallitukseen kaksi ministeriä, jotka molemmat istuvat oikeusministeriössä.

7. Nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa Ylen kannatusmittauksista. Mittauksen mukaan hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on 57 prosenttia. Oppositiopuolueiden kannatus on kyselyn perusteella pysynyt tasaisena viime kuukausien aikana.

8. Keskustassa meneillään oleva puheenjohtajakisa, joka vaikuttaa kyllä aika värittömältä, ei näytä juuri kohentavan keskustan kannatuslukuja. Mielipidekyselyjen mukaan paikkaa tavoittelevien Katri Kulmunin ja Antti Kaikkosen kannatus on miletei tasoissa, sillä kumpaakin kannattaa keskustan jäsenistä noin 40 prosenttia. Kyseessä on kuitenkin vain pätkäpuheenjohtajuus, sillä keskusta valitsee uuden puheenjohtajan kesäkuussa ensi vuonna. Ennustetaan, että puheenjohtajaksi valittaisiin tuolloin Annika Saarikko, joka siirtyy kohta äityslomalle.

9. Sanoisin, että Katri Kulmunilla on Antti Kaikkosta paremmat edellytykset nostaa suossa olevia keskustan kannatuslukuja. Hän on nuori (31-vuotias), raikas ja viehättävä nainen, joka näyttää osaavan politiikan teon taidon ja hoitaa myös ministeripostinsa kunnolla, vaikka jotkut politiikan toimittajat näyttävät kampanjoivan hänen valintaansa vastaan.

10. Mukavana seuramiehenä tunnettu Antti Kaikkonen ei ole vielä vanha (45), mutta hän on häärinyt politiikassa jo niin pitkään - samoin kuin monissa viihdeohjelmissa - että hänellä on ollut riittävästi aikaa antaa näyttönsä. Minusta tuo näyttö ei ole kovin kummoinen. Sitä paitsi Kaikkonen muistetaan edelleen Nuorisosäätiön sotkuista ja saamastaan rikostuomiosta.

Alma Median kyselyn mukaan tässä on Suomen seuraava presidenttipari

1. Se alkaa taas! Tarkoitan presidenttipeliä. Presidenttivaalit järjesttään seuraavan kerran tammikuussa 2024, siis runsaan neljän vuoden kuluttua.

2. Istuva presidentti Sauli Niinistö ei voi enää asettua ehdolle, sillä hän tulee olleeksi neimmäisajan eli kaksi kautta virassa. Täten suomalaiset pääsevät äänestämään maalle kokonaan uutta presidenttiä. Asia on syytä tervehtiä tyydystystä tuntien.

3. Kenet suomalaiset haluaisivat seuraavaksi presidntikseen? Tästä kysymyksestä tullaan järjestämään ennen vaaleja tietenkin hirmuinen määrä erilaisia selvityksiä ja gallupkyselyjä. Ensimmäinen kysely on nyt suoritettu, sen teki Alma Media. Kyselyn toteutti Tietoykkönen Oy ja siinä haastateltiin 1 500:aa äänestysikäistä suomalaista. Tuloksia esiteltiin Alma Median lehdissä eilen illalla.

4. Vastaajilta kysyttiin, ketä he äänestäisivät, jos presidentinvaali järjestettäisiin nyt. Heille tarjottiin kyselyssä presidenttivaihtoehdoksi kymmentä eri poliitikkoa, jotka kaikki ovat olleet tavalla tai toisella mukana Sauli Niinistön seuraajaspekulaatioissa. Seuraava presidentti saattaa hyvinkin nousta juuri tästä kymmeniköstä. Vain neljä prosenttia kyselyn vastaajista kertoo kannattavansa presidentiksi jotakuta muuta henkilöä.

5. Kyselyn tulos ei yllättänyt, sillä sen mukaan ulkoministeri Pekka Haavisto on kansalaisten selkeä ja jopa ylivoimainen suosikki uudeksi tasavallan presideksi. Hän sai kyselyssä 33 prosentin kannatuksen.

6. Seuraavan ryhmän Pekka Haaviston jälkeen muodostivat kyselyssä keskustan Olli Rehn (11 %), perussuomalaisten Jussi Halla-aho (10 %) ja kokoomuksen JanVapaavuori(10 %)

7. Tämän jälkeen kyselyssä kannatusta saivat vasemmistoliiton Li Andersson (8 %), SDP:n Eero Heinäluoma (7 %), SDP:n Jutta Urpilainen (6 %, kokoomuksen Paula Risikko (5 %) ja perussuomalaisten Laura Huhtasaari (4 %). Hännänhuippuna tulee vihreiden Maria Ohisalo (1 %). Joku muu ehdokas keräsi kyselyssä 4 %:n kannatuksen

8. Itse jäin kaipaamaan potentiaalisten ehdokkaiden joukosta nimeä Alexander Stubb, entistä ulko-ja pääministriä. Hän oli vielä joku vuosi sitten lähes ykkössuosikki seuraavaksi presidentiksi. Alma Media mielestä aika on kuitenkin ilmeisesti jo ajanut Stubbin ohitse.

9. Olisin asiasta kuitenkin eri mieltä. Selvää lienee, ettei kokoomus tule nimeämään presidenttiehdokkaaksen esimerkiksi Petteri Orpoa, tuskin edes Paula Risikkoa. Ehdokuudesta kilpailevat siten Jan Vapaavuori ja Alex Stubb. Pidän Vapaavuoren mahdollissuuksia vaalissa aika vähäisinä, hän tuskin selviytyisi toiselle kirerrokselle. Stubbilla olisi käsitykseni mukaan paremmat mahdollisuudet.

10. Olisin hyvin hämmästynyt, jos demarit valitsisivat ehdokkaakseen Eero Heinäluoman; ehdokkaaksi tullee Afrikka-komisssaari Jutta Urpilainen, joka omaisi hyvät mahdollisuudet Pekka Haavistoa vastaan toisella kierroksella.

11. Itse veikkaisin tässä vaiheessa, että toiselle kierrokselle vaalissa selviytyvät Pekka Haavisto ja Jussi Halla-aho. Haavisto olisi ennakkosuosikki, mutta Halla-aho saattaisi panna hänet vaalissa yllättävän tiukoille.

12. Vastakkain olisivat monessa suhteessa erilaiset henkilöt: ylioppilas/tohtori, liberaali/ konservatiivi, ministeri/kansanedustaja ja ent. meppi, sivari/sivari, homo/hetero, globalisti/nationalisti jne.

1. HX-hävittäjähanke on puolustusministeriön hanke, jonka tarkoitus on hankkia Suomeen uusia monitoimihävittäjiä nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle. Hankinta on toteutuessaan Suomen kaikkien aikojen kallein ostos, sillä hankittavat 64 hävittäjää maksaisivat arviolta n. 10 miljardia euroa. HX-hävittäjähanke on alkanut syksyllä 2015 ja hallituksen on määrä päättää hankinnasta vuonna 2021. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen vuosina 2025–2030.

2. Puolustusvoimissa on HX-hankkeen parissa työskennellyt jo vuosia noin 70 ihmistä. Hankkeen ohjelmajohtajana on toiminut Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.

3. Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastattiin loppuvuonna 2016 seuraavien hävittäjien osalta: F/A-18 (Boeing), F-35 (Lockheed Martin), JAS Gripen (Saab), Rafale (Dassault) ja Eurofighter Typhoon (BAE Systems). Tarjouspyynnöt lähetettiin 26.4.2018 Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka toimittivat ne edelleen lentokonevalmistajille^.Kaikki viisi valmistajaa, joille tarjouspyyntö oli jätetty, antoivat vastauksensa Suomen alustavaan tarjouspyyntöön tammikuun loppuun 2019 mennessä.

4. Syksyllä 2019 Puolustusvoimat pyysi valmistajilta tarjouksen tarkennuksen, ja lopulliset tarjoukset saadaan valmistajilta vuoden 2020 loppupuolella. Kaikki ehdokkaana olevat koneet saapuivat Suomeen Pirkkalan tukikohtaan talvella 2020 aloitettuihin testeihin.

5. Jarmo Ilmari Lindberg (synt. 10.6.1959) on suomalainen kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja. Hän on taustaltaan hävittäjälentäjä, joka sai lempinimen Charles 1970 -luvulla kuuluisan amerikkalaisen lentäjän Charles Lindbergh´n mukaan. Jarmo Lindberg nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005, jolloin hänet nimitettiin prikaatikenraaliksi. Vuosina 2008-2012 Lindberg toimi ilmavoimien komentajana ja vuosina 2012-2014 puolustuvoimien sotatalouspäällikkönä. Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle. Lindberg eläköityi itse elokuun alussa 2019, jolloin hän allekirjoitti puolutusministeriön kanssa karenssisopimuksen. Sen mukaan hänellä ei ollut lupa aloittaa aiempiin tehtäviinsä liittyvää elinkeino- tai ammatinharjoittamista.

6. Kuluvan viikon keskiviikkona 15. 4. saatiin todellinen uutispommi, kun hävittäjähankinnoista kilpaileva Lockheed Martin tiedotti puolustusministeriölle, että Jarmo "Charles" Lindberg oli siirtynyt yhtiön lobbariksi tehtävänään konsultoida juuri Suomen hävittäjähankintaa.

7. Ilmeni, että kenraali Lindberg oli tammikuussa 2020 - siis jo ennen mainitun kuuden kuukauden karenssiajan päättymistä - perustanut lobbaustehtävää silmällä pitäen Suomalainen kenraalikonsultointi oy:n nimisen yhtiön. Hän ei ollut tuolloin tai myöhemminkään ilmoittanut puolustusministeriölle ryhtyvänsä Lockheed Martinin konsultiksi.

8. Selvää on, että entisen ilmavoimien ja koko Puolutusvoimien komentajana toimineen kenraalin siirtyminen hävittäjähankinnan tullessa ratkaisevaan vaiheeseen on moraalisesti sangen arveluttava asia, joka on herättänyt Suomessa kovaa krittikkiä. Kenraali on vaihtanut puolta eli siirtynyt ostajan joukoista myyjän riveihin. Virassaan Lindbergilla oli mahdollisuus - sitä hän ei tietenkään jättänyt käyttämättä - nähdä kaikkien hävittäjäkisassa mukana olleiden valmistajien tarjoukset ja nyt, eli vain puolen vuoden kuluttua eläköitymisestään, hän konsultoi yhtä tarjouksen tehnyttä valmistajaa. Eihän tässä ole minkäänlaista tolkkua!

9. Sillä seikalla, että Lindberg on juuri ja juuri eli ns. rimaa hipoen noudattanut sovittua kuuden kuukauden karenssiaikaa - tosin perustanut konsulttiyrityksensä jo ko. ajan kuluessa - ei ole kovin paljon merkitystä. Sopimusehtoja hän ei ole muodollisesti rikkonut, mutta asevelihenkeä sitäkin selvemmin. Voidaan jopa sanoa, että lobbariksi ryhtyessään kenraali on livennyt rivistä. Kenraali ei voi piiloutua sen taakse, että hän on noudattanut karenssiaikaa.

10. Lockheed Martinin hävittäjää on suorituskyvyltään pidetty hävittäjäkisan yhtenä voittajaehdokkaana. On selvää, että mistään pikkukorvauksesta kenraali ei ole lobbaustehtävään ryhtynyt, vaan hänen palkkiossaan täytyy olla kysymys todella huomattavista summista. Sen vuoksi on käynyt toteen raamatullinen ilmaisu: (Maanpuolustus)henki on kenties ollut altis (vahva), mutta liha liian heikko. Houkutus on muodostunut kenraalille liian suureksi, hän on halunnut panna kerrankin kunnolla rahoiksi!

11. Karenssiaikoja tällaisissa tapauksissa tulisi tietenkin pidentää nykykäytäntöön verrattuna huomattavasti. Tästä on puhuttu jo pitkään ja hartaasti, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ministerit ovat voineet siirtyyä suoraan elinkeinoelämän palvelukseen (esimerkkinä Jyri Häkämies) tai muut johtavat poliitikot (esimerkkinä Laura Räty ja Lasse Männistö) terveys-tai sairaalafirmojen leipiin jne.

12. HX-hävittäjähankkeessa muutkin valmistajat ovat toki käyttäneet korkea-arvosia suomalaissotilaita lobbareina, Boeing entistä eli vuosina 2001-2009 puolustusvoimien komentajana toiminutta Juhani Kaskealaa ja Saab Uudenmaan prikaatin entistä komentajaa Karl Gustav Storgårdsia.

13. Suomi kävi eilen vastaiskuun. Puolustusministeri Antti Kaikkonen nimittäin ilmoitti - keskusteltuaan ensin presidentti Sauli Niinistön kanssa - että Suomi lopettaa ulkopuolisten konsulttien käytön hävittäjähankkeen tapaamisissa kokonaan. HX-hankkeen valmistelussa tulee jatkossa pidättyä "kaikista yhteyksistä" hankkeen tarjoavia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa. Kaikkosen mukaan määräys koskee kaikkia tapaamisia ja muita yhteyksiä ja astuu voimaan välittömästi.

14. Tämä on oikea ja välttämätön päätös, mutta sillä ei voida mitätöidä niitä tapaamisia, joita HX-konsulteilla ja mahdollisesti myös Jarmo Lindbergillä on jo ollut Suomessa hankintaa hoitavien johtohenkilöiden kanssa. Epävirallista yhteydenpitoa lienee mahdollista myös edelleen jatkaa kabineteissa ja kulisseissa, tätä Antti Kaikkosen ukaasi ei pysty estämään. Jarmo Lindbergin lobbaushankkeen paljastuttua - mutta ennen ministeri Kaikkosen asiaan puuttumista - puolustusminnisteriön hankejohtajana toimiva kenraalimajuri (evp) Lauri Puranen ehti kommentoida Lindbergin uutta pestiä varsin innostuneen oloisesti.

15. Kenraali Lindbergin lobbariksi ryhtyminen saattaa vaarantaa koko hävittäjähankinnan. Muut tarjoajat voivat kenties vaatia Lockheedin sulkemista hankinnasta. Toinen asia on, tulisiko koko hävittäjäkauppaa tulossa olevan talouslaman vuoksi siirtää esimerkiksi viidellä vuodella eteenpäin, jolloin hallitus tekisi hankintapäätöksen vasta esimerkiksi vuonna 2026. Kyllä ne Hornetit pysyvät taivaalla vallan mainiosti vielä monta vuotta. Kanada on tehnyt järkevästi, sillä se ei hanki uusia hävittäjiä, vaan päivittää nykyisin käytössä olevia ja pidentää siten vanhojen hävittäjien käyttöikää ainakin 10 vuodella.

16. Niin tai näin, mutta vakavasta asiasta joka tapauksesta on kysymys. Piilokorruptiota ja etiikkaa tutkinut emeritusprofessori Ari Salminen totesi eilen Yle Uutisille, että eettisesti arvioiden tapaukseen tulee suhtautua erittäin vakavasti, sillä tärkeää on myös se, miltä asia näyttää ulkoapäin tarkasteltuna. Silloin vaikuttaa siltä, että yksi yhtiö eli Lockheed Martin on voinut saada tietynlaista etua, joka voi olla jopa ratkaiseva tekijä hävittäjien valmistajaa valittaessa.

17. Voisiko tai tulisiko Suomen "rangaista" Lockheed Martinia niin, ettei sen tarjoamaa konetta missään tapauksessa valittaisi uudeksi hävittäjäksi? Toinen mahdollisuus on se, että voittaakseen hävittäjäkisan Lockheed Martinin tulisi alentaa tarjoushintaansa rutkasti, jotta se voisi vielä saada "armon" Suomen silmissä.

Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys on herättänyt viime aikina polemiikkia ja siitä on haluttu päästä eroon. Toistaiseksi tuloksetta. Nyt asia on viety ensimmäistä kertaa Suomen ylimmän hallintotuomioistuimen eli korkeimman hallinto-oikeduen (KHO) tutkittavaksi. Se antoi päätöksensä eilen 6.10. Selostan sitä tässä kirjoituksessa ja lisään sitten muutaman oman kommentin.

1. Turun yliopistossa opiskeleva A pyysi 28.10.2018, että hänelle myönnetään ero Turun yliopiston ylioppilakunnasta ilman, että hän menettää opiskeluoikeutensa yliopistossa. A vaati myös jäsenmaksun palauttamista tietltäajalta. A:n mukaan yliopistolaissa säädetty pakkojäsenyys ylioppilaskunnassa on il 1meisesti ristiriidassa perustuslain kanssa.

2. Turun ylioppilaskunnan hallitus hylkäsi 15.11.2018 A:n pyynnön, samoin 29.11.2018 A:n päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

3. A valitti valitti oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen.

4. Hallinto-oikeus tutki A:n esittämät vaatimukset hallintoriita-asiana ja hylkäsi 3.11.2020 antamallaan päätöksellö hakemuksen. - Asian käsittely hallinto-oikeudessa kesti siis noin kaksi vuotta.

5. Korkein hallinto-oikeus (KHO), jonne A valitti hallinto-oikeuden päätöksestä, totesi Finlexissä julkaistavan eli ennakkopäätökseksi tarkoitetun ratkaisunsa (KHO 2021:140) aluksi, että asiassa oli kyse siitä, oliko ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä koskeva yliopistolain 46 §:n säännös jätettävä soveltamatta sen vuoksi, että sen soveltaminen olisi perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun yhdistymisvapauden kanssa tilanteessa, jossa muutoksenhakija on ilmoittanut haluavansa erota ylioppilaskunnasta ja vaatinut jäsenmaksun ylioppilaskuntaosuuden palauttamista. - Tässä selostetaan KHO:n ratkaisuselosteen yhteenvedon sisältöä.

6. KHO kiinnitti huomiota siihen, että perustuslain esitöiden mukaan sen 106 §:ssä ilmaistun ilmeisyysvaatimuksen oli katsottu edellyttävän, että ristiriita lain ja perustuslain välillä on selvä ja riidaton. Lain soveltamisen ja perustuslain ristiriitaa ei esitöiden mukaan voida pitää ilmeisenä, jos perustuslakivaliokunta on ottanut siihen kantaa lain säätämisvaiheessa ja katsonut, ettei ristiriitaa ole olemassa. KHO totesi, että myös myöhemmillä tulkinnoilla voi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa perustuslakivaliokunnan lainsäädäntövaiheessa esittämän nimenomaisen kannanoton painoarvoa.

7. KHO totesi edelleen, että perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan PeVL 11/2009 vp katsonut, ettei ylioppilaskunnan pakkojäsenyys ollut perustuslain 13 §:n 2 momentin vastainen. KHO:n mukaan valiokunnan käytännössä oli mainitun lausunnon jälkeen esitetty muita lakeja arvioitaessa kannanottoja, joiden perusteella valiokunnan suhtautumista myös ylioppilaskunnan pakkojäsenyyteen yhdistymisvapauden rajoituksena voitiin nyttemmin pitää ainakin jossain määrin kriittisempänä. KHO:n mukaan niissä ei kuitenkaan ollut suoraan arvioitu ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä koskevan sääntelyn perustuslainmukaisuutta eikä niistä ollut johdettavissa tältä osin valiokunnan kannan muutosta.

8. Perustuslakivaliokunnan myöhemmissä lausunnoissa oli sen sijaan edelleen tuotu esiin, että aiemmassa lausuntokäytännössä ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden oli katsottu olevan, ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnista poiketen, hyväksyttävissä etenkin sen vuoksi, että ylioppilaskuntaa oli vanhastaan pidettävä osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Pelkästään ylioppilaskunnan tehtävissä tapahtuneet lainsäädännölliset muutokset eivät antaneet aihetta katsoa, että ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä koskevan sääntelyn soveltamista tuli pitää selvästi ja riidattomasti negatiivisen yhdistymisvapauden vastaisena. Yliopiston opiskelijoiden erilaiselle kohtelulle ammattikorkeakoulujen opiskelijoihin verrattuna oli puolestaan katsottava olevan yliopistojen perustuslaissa turvattuun itsehallintoon palautuvia hyväksyttäviä perusteita.

9. Johtopäätöksenään KHO päätyi katsomaan, että yliopistolain 46 §:n soveltaminen ei käsillä olevassa tilanteessa ollut perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

10. KHO hylkäsi A:n valituksen. Lainkohdat: Yliopistolaki 46 §, Suomen pprustuslaki 6 § 1 ja 2 momentti, 13 § 2 ja 3 momentti, 106 ja 123 § 1 momentti. Muina oikeusohjeina PeVL 11/2009 vp, PeVL 24/2014 vp ja PeVL 33/2018 vp.

11. KHO:n kokoonpanoon kuuluivat jäsenet Suviranta, Helander, Lavapuro, Wirén ja Siimes. Lavapuro ja ma. oikeusneuvos Wirén olivat eri mieltä perusteluista. Heidän mukaansa yliopistolain 46 § ei ollut edes ristiriidassa - saati sitten ilmeisessä ristiriidassa (!) - perustuslain 13 §:n yhdistymisvapauden kanssa.

-----

12. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys on ehtinyt herättää paljon porua etenkin sen jälkeen, kun ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla ei ole säädetty vastaavanlaista pakkoa kuulua jäsenenä korkeakoulun oppilaskuntaan ja maksaa jäsenmaksua, joka ylioppilaskunnissa vaihtelee 42 ja 68 euron vuosimaksun välillä.

13. Minusta KHO:n omaksuma kanta pitäytyä ratkaisussa tiukasti yliopistolain sanamuotoon osoittaa, ettei tuomioistuin ei ole halunnut ottaa oikeutta kehittävää roolia,johon prejudikaattituomioistuimella toki olisi mahdollisuus ja oikeus. Tämä olisi edellyttänyt irtaantumista jo aikansa eläneistä vanhoista näkemyksistä ja kannanoton perustamista lähinnä vain siihen, että ylioppilaskuntaa on "vanhastaan" pidetty osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Yliopiston autonomia ei olisi toki ollut uhattuna, jos KHO olisi päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen.

14. KHO:n perustelutapaa ei voida pitää pro et contra -tyyppisenä puntarointina, jossa annetaan tilaa ja painoarvoa myös valittua lopputulosta vastaan puhuville seikoille ja näkökohdille, vaan ratkaisussa on, niin minusta näyttää, voittopuolisesti korostettu yksinomaan hakemusta vastaan puhuvia muodollisia seikkoja ja pitäytymistä lain sanamuodon ohella tiukasti myös lain esitöiden perusteluihin ja perustuslakivaliokunnan lausuntoihin. Riiippumattomalta ylimmältä hallinto-oikeudelta voitaisiin kuitenkin kohtuudella edellyttää hieman itsenäisempää otetta, jossa pannaan painoa myös realistisille ja tässä tapauksessa opiskelijoiden oikeusturvaa korostaville näkökohdille. Pakkojäsenyys sopii nykyiseen yliopistomaailmaan ja yhteiskuntaan huonosti.

15. KHO:n edustama käsitys, jonka mukaan lain soveltamisen ja perustuslain ristiriitaa (PL 106 §) ei voida pitää ilmeisenä, jos perustuslakivaliokunta on jo ottanut siihen kantaa lain säämisvaihesssa ja katsonut, ettei ristiriitaa ole olemassa. Tässäkin kysymyksessä KHO nojautuu lähinnä vain perustuslain esitöissä esitettyyn näkemykseen. Asiasta voidaan perustellusti olla eri mieltä, muistamani mukaan mainittua kriteeriä ei ole oikeuskirjallisuudessa yksimielisesti hyväksytty.

16. KHO ei nojaudu ratkaisujensa perusteluissa juuri koskaan oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin - tässä suhteessa korkein oikeus (KKO) on sitä vastoin osoittanut viime aikoina ilahduttavasti toisenlaista otetta. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä on tarkastellut äskettäin kriittisesti esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden dosentti Matti Muukkonen (Edilex 2021:2). Hän pitää pakkojäsenyyttä ongelmallisena, mahdollisesti jopa perustuslain vastaisena.

17. KHO näyttää siis katsoneen, ettei sen tehtäviin ja rooliin kuulu oikeuden kehittäminen järkevillä ja oikeudenmukaisilla tulkinnoilla, vaan kyseinen epäkohta eli ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistaminen edellyttää lainsäätäjän puuttumista asiaan.

16. Kansanedustaja Heikki Vestaman on äskettäin jättänyt ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamista koskevan lakialoitteen, jossa hän viittaa mm. Matti Muukkosen edellä mainittuun artikkeliin. Vestmanin mukaan sanottu automaatio- tai pakkojäsenyys on muinaisjäännös, jolla ei ole enää perusteita.

17. Mutta vastarinta on sitkeää! Tätä osoittaa se, että opetus- ja kulttuuriministeriön asiaa pohtimaan asettama selvitystyöryhmä edellyttää edelleen pakkojäsenyyden säilyttämistä. Pääperusteena ryhmä vetoaa yhä siihen, että ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidetty osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa. Kestämätön ja sangen yksipuolinen peruste, mutta sekin näköjään tuntuu yhä kelpaavan.

18. Sanotun selvitysryhmän puheenjohtajana toimi, kukapas muu kuin KHO:n entinen presidentti Pekka Hallberg. Ei siis mikään kovin suuri ihme, että KHO seurasi tänään annetulla päätöksellään perässä!

19. Viime aikoina on täysin perustellusti esitetty, että perustuslain 106 §:n säännöstä, joka siis koskee perustuslain etusijaa lakiin verrattuna, olisi syytä muuttaa siten, että lainkohdasta poistettaisiin kriteeri, jonka mukaan ristiriidan on oltava ilmeinen, jotta perustuslaki syrjäyttää lain säännöksen. Tämä muutos antaisi tuomioistuimille nykyistä selvästi paremmat mahdollisuudet valvoa sovellettavien lakien perustuslainmukaisuutta.

1. Pääministeri Sanna Marinin virka-asunnollaan Kesärannassa viime kesänä ja alkusyksystä tapahtuneet bileet ravintolaistumisten jälkeen ovat herättäneet laajaa huomiota ja kritiikkiä.

2. Pääministeri julisti pari kuukautta sitten, että korona on Suomessa kohta voitettu asia ja että yhteiskunnan on syytä avautua, mikä tarkoittaa rajoitteiden purkamista. Kun koronatartunnat ovat nyt jälleen alkaneet lisääntyä, on sanottu, että rajoiteita ei olisi saanut purkaa niin kovalla vauhdilla kuin mitä tapahtui.

3. Pääministeri näytti itse mallia, mitä vapautuminen voisi käytännössä tarkoittaa. Hänet nähtiin istummassa iltaa esimerkiksi Ravintola Siltasessa Helsingin Kalliossa. Pääministerin pöytäseurue koostui musiikkialan edustajia; musiikialla tarkoitetaan tässä yhteydessä ns. kevyttä musiikkia tai viihdemusiikkia, ja sen edustajilla lähinnä laulutähtiä.

4. Kesärannassa on kokoonnuttu ja kestitetty vieraita myös hieman virallisemmissa merkeissä. Sunnuntaina lokakuun 10. päivänä, joka sattuu olemaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven syntymäpäivä, pääministeri nimittäin järjesti Kesärannassa suurta huomiota ja porua aiheuttaneen tapaamisen kevyenmusiikin edustajien kanssa. Tilaisuudessa nähtiin esimerkiksi sellaisia tähtiä kuin Pete Parkkonen, Anna Abreau, Benjaminen Peltonen, Sanni jne.

5. Paikalle oli kutsuttu myös kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk), joka esiintyi tilaisuudessa otetuissa valokuvissa tummassa puvussa mutta ilman solmiota; muiden vieraiden asu oli vapaampaa. Itseoikeutettuna saapuvilla oli myös Sanna Marinin pitkäaikainen ystävä, SDP:n tamperelainen kansanedustaja Ilmari Nurminen (30). Nurmisen paikallaoloa selitettiin sillä, että hän on "eduskunnan musiikkiverkoston vetäjä",;useimmat kansanedustajat eivät tosin olleet kuulleet tällaisesta verkostosta tai kerhosta mitään. Tilaisuudessa oli määrä keskustella taide-elämän vaikeasta tilanteesta koronaepidemian takia. Jälkeenpäin on kerottu, että keskustelujen anti oli jäänyt vähäiseksi.

6. Kahta päivää myöhemmin ministeri Antti Kurvinen aiheutti pääministerille todellisen pommin kertoesssaan julkisuudessa, mitä hallitus oli päättänyt tieteen, taiteen ja kulttuurialan määrärahojen leikkauksista. Sanna Marin haukkui kiivaassa lausunnossaan ministeri Kurvisen maanrakoon, koska tämä ei olisi saanut mennä kertomaan julkisuuteen vielä keskeneräisestä asiasta. Kurvinen puolustautui terhakkaasti, mutta pääministerin tahdon mukaisesti myös keskustan oli taivuttava "keskeneräisen asiaan" uudelleen tarkasteluun. Sen seurauksena hallitus ilmotti 15.10. päättäneensä ko. leikkausten peruuttamisesta ja siitä, että Veikkaustuottojen alenema korvataan taide-, tiede-, kulttuuri- ja urheilujärjestöille vuonna 2021 sataprosenttisesti. Tarvittavat varat, 70 miljoonaa euroa, otetaan avoimelta momentilta, josta hallituspuoleet esimerkiksi jakavat ns. joulurahaa lähinnä omille järjestöilleen ja kannattajakunnalleen.

7. Mutta palatkaamme takaisin teemaan eli pääministerin Kesärantabileisiin. Seiska-lehti kertoi 21.10, että 10.10. Kesärannassa pidetty tilaisuus oli jatkunut Kesärannan saunassa, jonne osa vieraista jäi jatkamaan illanviettoa. Saunakutsu oli tosin esitetty ainoastaan osalle vieraita - Antti Kurvinen ei saunomiseen osallistunut - eivätkä loput vieraista edes tienneet saunajatkoista mitään.

8. Seiskan mukaan mainittu saunominen olisi itse asiassa ollut vain jäävuoren huippu, sillä lehden tietojen mukaan Kesärannassa on pidetty "villejä bileitä" ja hauskaaa mm. saunomisen merkeissä jo kesästä lähtien. Ravintolasta on lähdetty porukalla pääminsterin virka-autolla Kesärantaan eikä vieraiden nimilistoja ole tiettävästi tarvinnut virkatalon portilla esittää. Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Kurvinen, hän ei ole sukua ministeri Antti Kurviselle, on selittänyt, että turvajärjestelyt ovat kyllä olleet kunnossa. - Niin, mitäpä muutakaan turvallisuuspäällikkö olisi voinut tilaisuuden jälkeen kertoa.

9. On selvää, että mediassa ja somessa nousi näistä tiedoista "hirmuinen meteli", jossa pääministeri ja siinä sivussa myös hänen adjutanttinsa Ilmari Nurminen saivat sapiskaa. Vanhemmat ihmiset ovat olleet erityisen näreissään "hurjasta menosta". Marin itse kuittasi Kesärannan jatkobilesitä nousseen kohun sanomalla, että vapaa-ajan vietto on hänen yksityiselämänsä piiriin kuuluva asia.

10. Pääministeri Sanna Marin oli viime torstaina ja perjantaina EU-maiden valtiojohtajien kokouksessa Brysselissä. Heti kotimahan palattuaan pääministeri julkaisi Instagramissa päivityksen, jossa boomereita neuvotaan näin: "Hei boom-boom-boomeri, jäitä hatuun, ota coolimmin". Yllä olevassa kuvssa Marin on Ilmari Nurmisen kanssa ja kuvaan liitetty säe on laulaja Benjamin Peltosen kappaleesta Boomeri.

11. Boomer-sana viittaa Yhdysvalloissa ns. baby boomer -sukupolveen eli vuosina 1946-1964 syntyneisiin ikäluokkiin. Suomessa puhutaan vastaaavasti sotien jälkeisistä suurista ikäluokista; jotkut näkevät käsitteen tarkoittavan ns. kalkkiksia.

12. Tästäkös vasta riemu ja kauhistus repesi! Jotkut oppositiopuolueiden kansanedustajat ovat katsoneet pääministerin halunneen pilkata sodoanjälkeisiä sukupolvia, vaikka nämä ovat tehneet pitkän päivätyön suomalaisen yhteiskunnan eteen. Jotkut toiset taas ovat nähneet pääministerin boomer-postauksen omien äänestäjien pilkkaamisena huomauttaen, että SDP:n jäsenten keski-ikä on 70 vuotta eli he kuuluvat samaan ikäluokkaan amerikkalaisten baby boomerien kanssa. Toisaalta esimerkiksi monet hallituspuolueiden kansanedustajat ovat puolustaneet pääministeriä ja pitäneet hänen jakamaansa Instagram-päivitystä lähinnä vain huumorina.

13. Eilen sunnuntaina päministerin haastattelutunnilla Sanna Marin odotetusti kiisti, että hänen tarkoituksena olisi ollut pilkata iäkkäiä demariäänestäjiä tai -jäseniä taikka yleensä vanhempia ikäpolvia. Päinvastoin hän ilmoitti kunnioittavansa suuresti työtä, jotka nämä ovat tehneet suomalaisen yhteiskunnan eteen. Marinin mukaan päivityksessä oli kyse vain hänen vastineestaan kuluneen viikon aikana hänen vapaa-aikansa vietosta virinneeseen keskusteluun. Marin sanoi saaneensa myös paljon kannustusta vanhempien ikäpolvien edustajilta.

14. Näin tietenkin on, kuten pääministeri sanoo. Hänen on kokenut itseensä kohdistuneen arvostelun vapaa-ajan vietostaan epäoikeudenmukaiseksi. Toisaalta pääministerin voisi toki olla varovaisempi, mitä tulee julkiseen bilettämiseen ja ravintola- tai muusikkotuttujen kuskaamiseen virka-autolla jatkoille Kesärantaan. Pääministerillä ei ole samanlaista yksityisyyttä kuin tavallisilla kansalaisilla.

15. Nyt jäämme odottamaan seuraavaa kohua ja mitä siitä seuraa! Pääministeri katsonee, että ei ole niin kovin suurta väliä, käsitelläänkö hänen toimiaan ja tempauksiaan julkisuudessa myönteisessä vain kielteisessä valossa. Pääasiassa on, että hänestä puhutaan ja hän on koko ajan julkisuudessa.

16. Boomer-biisin ja Sanna Marinin bilettämistapauksen innoittamana olen kyhännyt oman tunnettua iskelmää "Kuubalainen serenadi" mukailevan version, siis laulusta, jossa "tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen". Näin sen sanat menevät:

Me tulimme Siltasesta kai hiukkasen horjuen.

Oli muutamia juotu ja fiilis oli kummallinen.

Joku ehdotti sattumalta se oli kai Nurminen.

Että Kesärannan jatkot oikein kiva juttu on.

Me kaikki lautehille siinä sitten könytiin

Ja Benjaminin boomeria me yhdessä hoilattiin

Joku ehdotti pilan päiten se oli kai Peltonen

Että päivitys Instaan olis pirun cooli tempaus myös

Olen päättänyt elevyttää tämän pari vuotta lähes pysähdyksissä olleen alkiuperäisen blogini, jonka pitämisen aloitin elokuussa 2008. Käsittelen blogissa lähinnä poitiikkaa, Suomen kv. asemaa sekä maan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta, hallintoa jne. Juridusten kysymysten käsittelyä jatkan edelleen Rule of law -blogissa.

Tämä blogikirjoitus käsittelee presidentti Niinistön eilen 1.1. 2023 pitämän uudenvuodenpuheen eräitä kohtia. Kokonaisuutena presidentin puhe oli oikein hyvä ja kenties parhaita hänen uudenvuodenpuheistaan. Tässä muutama hajahuomio puheesta:

1. Tasavallan presidentti Saui Niinistön perinteinen uudenvuodenpuhe esitettiin tänään kello 12 TV 1:ssä. Puhe käsitteli lähinnä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan sekä Suomen ulkoista ja sisäistä turvallisuutta.

2. Niinistö vertaisi Putinia Staliniin, joka kuvitteli puna-armeijan marssivan 1939 Helsinkiin kolmessa viikossa. Suunilleen yhtä nopeasti Putin uskoi Ukrainan luhistuvan venäläisten hyökkkäyksen edessä. Näin ei käynyt, vaan sota Ukrainassa jatkuu edelleen ja tulee kestämään ilmeisesti vielä kauan. Oli täysin odotettua ja paikallaan, että Niinistö lupasi tuen Ukrainalle jatkuvan.

3. Niinistö puhui Venäjästä katkeruudella, eikä mikään ihme, sillä pettihän Putin kaikki Europan maat ja johtajat perin pohjin jo Krimin valtauksen yhetydesä 2014. Petettyjen joukossa seisoo myös Suomen presidentti Sauli Niinistö, joka tapasi Putinin presidenttikaudellaan Suomessa tai Venäjällä kymmenen kertaa ja lisäksi joissakin kansainvälisissä konferensseissa yms. tilaisuuksissa muualla.

4. Edes Krimin valloitus ja sen liittäminen Venäjään ei avannut Sauli Niinistön silmiä, vaan hän tapasi Putinia vuoden 2014 jälkeen muutaman kerran. Kenties räikeintä tässä suhteessa oli Putinin kutsuminen Suomeen vuonna 2017, jolloin Suomen itsenäistymisestä oli kulunut 100 vuotta. Presidentti Niinistö ja maan hallitus kohteli Krimin valloittanutta Putinia kuin konsanaan "piispaa pappilassa"ja suurena Suomen ystävänä! Kammottavaa oli myös Sauli Niinistön aloitteesta Donald Trumpin ja Putinin ns. huipputapaamisen järjestäminen Helsingissä vuonna 2019; se oli täysin turha tapaaminen, josta pisteet keräsi yksinomaan Putin.

5. Sauli Niinistön katkeruuden Putinin kohtaan ymmärtää, sillä kusettihan Putin Saulia puheillaan ja tapaamisillaan 10 vuotta putkeen. Putinin ja Venäjän pelossa Niinistö ei halunnut Suomen liittyvän Natoon, vaan hän piti Nato-optiota vielä tammikuussa 2022 riittävänä asiana. Vasta kun kansa ilmaisi välittömästi Venäjän hyöykkäyksen kevättalvella 2022 jälkeen selkeästi halunsa maan liittymisestä Natoon, presidentti, pääministeri Sanna Marin ja maan hallitus rohkenivat vihdoin kääntää kelkkansa.

6. Jonkinlaisena lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Putinin kusetuksen kohteeksi joutuivat myös Saksan Merkel, Ranskan Macron ja monet muutkin länsimaiden johtajat. Poikkeuksena Viro, Latvia ja Liettua, jotka ovat koko ajan pitäneet Putinin johtamaa Venäjää vaarallisena ja todellisena uhkana rajanaapureidensa ja koko Euroopan turvallisuudelle.

7. Nyt Sauli Niinistö saa odotella toimettomana, milloin Turkki ja Unkari suostuvat ratifiomaan Suomen Nato-hakemuksen - jos ylipäätään suostuvat. Turkin presidentti Erdogan ja Unkarin pääministeri Orban toimivat näin tietenkin Putinin määräyksestä. Pari kolme kuukautta sitten presidentti Niinistö väläytti mahdollisuutta, että istuva eduskunta päättäisi jo ennen huhtikuun vaaleja hyväksyä lopullisesti halllituksen esityksen Natoon liittymisestä. Puhemies Matti Vanhanen torjui kuitenkin Niinistön ehdotuksen toteamalla, ettei eduskunta säädä lakeja "pöytälatikkoon"; tästä pisteet Vanhaselle.

8. Niinistö palasi eilisessä puheessaan uudelleen sanottuun mahdollisuuteen, vaikka totesi samalla, että asia on "tietysti eduskunnan käsissä". Mikä hoppu Niinistöllä on asiassa, sillä vielä noin vuosi sitten hän ei pitänyt edes Nato-hakemusta ajankohtaisena asiana. Toki tilanne on Venäjän hyökkäyssodan aloittamisen takia muuttunut radikaalisesesti, mutta vaikka sota Ukrainassa jatkuisi, kuten näyttää, ties kuinka pitkään, Suomen turvallisuus ei ole sen takia välittömästi uhattuna, vaikka emme olisi Naton täysjäseniä.

9. Asian ydin on siinä, että Niinistön kannalta olisi todella ikävää, jos Suomen Natoon liittyminen olisi vielä kesken hänen toimikautensa päättyssä 1.4.2024. Mutta niin kuin Niinistö eilen totesi, Suomi kantaa myös Natoon liittymisen jälkeen itse päävastuun alueensa puolustamisesta. Suomi on jatkanut koko ajan Puolustusvoimien vahvistamista, ja viime vuonna asehankintoihin eri maista käytettiin ilmeisesti lähes miljardi euroa.

10. Suomi on Britannian johtaman JEF-liittoutuman (Joint Expeditionary Force) jäsen yhdessä Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Viron, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa. Nämä maat ovat sitoutuneet kehittämään maiden sotilaallisia valmiuksia yhteisillä harjoituksilla ja tarvittaesa toimimaan yhdessä kriisitilanteissa. Suomi osallistuu jatkuvasti yhteisiin sotaharjoutuksiin myös Nato-maiden kanssa jne. Presidentti Sauli Niinistö osallistui 19.12.2022 Latvian Riiassa pidettyyn JEF-maiden päämieskokoukseen.

11. Sauli Niinistö käsitteli puheessaan lyhyesti myös Suomen sisäistä turvallisuutta. Hän varoitteli tässä suhteessa täysin perustellusti liiallisesta suvaitsevaisuudesta, sillä "siinäkin piilee sudenkuoppia". " Paha kun on taitava löytämään sen kaikkein löysimmän", presidentti lausui. Niinistön mukaan Pohjoismaissa "suunta kulkee nyt kohti yleisen järjestyksen ja yksilöiden turvallisuuden vahvistamista". Selvä viittaus Suomessakin ilmenneen lisääntyvän katu- ja jengiväkivallan kitkemiseen. Hyvä!

1143. Kaj Turunen (sin) loikkasi - hajoaako hallitus?

1144. Paavo Väyrynen palaa eduskuntaan

1145. Vapun viettoa 2018

1146. Alex Stubb korvaa Jyrki Kataisen

1147. Persujen gallupkannatus nousussa

1148. Ylittikö Sauli Niinistö toimivaltansa?

1149. Sauli Niinistö juristina

1150. Niinistö tapasi Putinin - so what?

1151. Aaro, Sauli ja Lennu

1152. Kun presidentti kirjamessuilla ärhenteli

1153. Vaalisloganien aikaa

1154. Maria Lohela loikkasi Hjalliksen kelkkaan

1155. Ylen gallup: Sdp ja persut nousussa, kokoomuus ja keskusta laskussa

1156. Sote kaatui, hallitus erosi

1157. Perussuomalaiset edelleen suurin puolue

1158. Pekka Haavisto johtaa presidenttipeliä

1159. Kun komentaja rivistä lipesi

1160. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys pysyy KHO:n päätöksellä (KHO 2021:140)

1161. Kun pääministeri biletti, jatkoja Kesärannassa järjesti ja boomer-tarinaa päivitti

1162. Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen herättämiä mietteitä